Konttorirotan kuulumisia

Eilen kävin shoppailemassa Anttilan ale-dvd-hyllyillä. Mukaan tarttui Mike Judgen Konttorirotat. Olen nähnyt sen monta kertaa jo aiemmin, mutta elokuva on niin loistava, että sen jaksaa katsoa aina uudelleen.

Niille, jotka eivät ole elokuvaa nähneet, niin se kertoo saneeraustoimenpiteiden allaolevasta teknologiayrityksestä. Päähenkilö vihaa työtään avokonttorissa ja eivätkä muutkaan toimistossa kutsumuksesta töissä ole. Tosin harvan haaveena nyt muitenkaan on työ konttorissa. Konttorirotat päättävät sitten huijata orjanpiiskuriyritykseltä rahaa vuosituhanteen vaihtuessa.

Itsekin konttori/virastomaailmassa työskentelevänä elokuvan henkilöiden tunteisiin on helppo samaistua, vaikka Tikkurilan työpaikkaruokaloista ei Jennifer Anistonia tyttöystäväksi löydykään. Ehdoton klassikkokohtaus on mielestäni tulostimen hajoitus koko porukan voimin. Kukapa pikkukeskiluokkainen toimistorotta meistä ei olisi käynyt loputonta taistelua tulostinten tai vähintään kopiokoneiden kanssa. Ja ketäpä meistä ei kytättäisi virheitten tekemisen osalta tai odottaisi konsulttia saapuvaksi, joka harvemmin tietää hyvää.

Ehdoton suosikkihahmoni on kuitenkin Milton, joka siirretään lopuksi kellariin töihin. Ja joka on irtisanottu itse asiassa jo monta vuotta sitten kenenkään sitä Miltonille kertomatta. Milton-parka kuin haluaisi ainoastaan pitää vanhan nitojansa.

On sitä itsekin miettinyt, ettei päätteen takana työskentely ole mitään ihmisen elämää. Joskin oma työni on luojan kiitos sentään vaihtelevampaa kuin toimistorottien. Olisin kyllä toisaalta paljon hyödyttömämpi uusavuttomana vaikka rakennuksilla, varsinkin kun tiedän rakennusmiehen poikana miten rankkaa työtä se on.


PS. Katsoin myös Päättömän ratsumiehen. Tarina oli jotenkin perinteisen goottilainen ja yllätyksetön. Ei parasta Tim Burtonia todellakaan.