Kyllä maalla on mukavaa

Silläkin uhalla, että leimaudun nyt kaappikepulaiseksi, aion pitää nyt maaseudun puolustuspuheenvuoron, kun juuri kotiuduin Heinävedeltä Vantaalle.

Vaikka loma ei lupaavasti alkanutkaan, kun perille päästyäni tuli heti ensimmäiseksi hautajaissaattue vastaan ja kepulaiskansanedustaja kättelemään ja jakamaan vaaliesitteitään. No, minä sitä osun aina paikalle oikeaan aikaan... tupakoitsijalle pitkät bussimatkatkin ovat vähemmän miellyttäviä kokemuksia, siinä sitä tulee ikävä jo savusta sinisiä junien tupakkavaunuja. Oma vika tietenkin, kun kyseisen harrastuksen on tullut aloittaneeksi. Maalla oli kuitenkin mukavaa...

Vaikka en sinänsä ole mikään maaseutuihminen, niin maalla olossa on jotain äärimmäisen rentouttavaa ja rauhoittavaa. Ajatukset järjestyvät aivan eri tavalla päässä ilman turhaa levottomuutta. Kaupunkiin minulla on vahva viharakkaussuhde. Sinänsä en maaseudulla pelkää niinkään mukavuuksien puuttumista, vaan ehkä sitten jo liikaa rauhaa...

Rauhallista oloa on vaikea löytää kaupungista. Nykyisessä elämänvaiheessa en oikein todellisuudessa voi harkita maalle muuttoa, mutta ehkä sitten myöhemmin muutan erämaamökkini erakoksi kirjoittamaan "henkistynyttä" ajatusmaailmaani.

On sääli, ettei maaseutu enää elätä ihmisiään kunnolla, vaan sinne jäädä haluavatkin joutuvat muuttamaan kaupunkiin, ainakin jos haluavat elättää itsensä suoraan muulla kuin maataloudella. Maaseudulla tunnutaan olevan kuitenkin aidosti kiinnostuneita ihmisistä, mikä harvemmin kaupungissa tulee kysymykseen.

Itseäni tosin tietty kaupungin anonyymiys kyllä rauhoittaakin, ei olisi välttämättä kiva, että kaikki tietävät asiasi, ilman että olet edes julkkis.

Toisaalta kirjoitanhan ne tänne blogiinkin ihan vapaaehtoisesti omasta elämästäni vielä toivoen, että joku siitä lukisikin, joten taida vaan tässä nyt sievistellä...