Pelastakaa kylät (tai edes Tuvalu)

Nyt maaseudun autioituvia kyliä pelastetaan jo tosi-tv:n voimin tv-kakkoselta tulevan sarjan voimin. Se taitaakin olla jo viimeinen askel kuolinkouristuksiin.

Kylien autioutumisesta ei voi ainakaan yrityksen puutteesta itse kyläläisiä syyttää. Kokeiltu on maaseutumatkailua, luomuviljelyä ja lapsiperheillekin vaikka mitä lapsibonuksia. On vuoden kylää ja kylähullua ja kaikkea mahdollisia kylätapahtumia, mitä kuvitella saatta. Lääkäreillekin tarjottaisiin järvenrantatontista kaikki mahdollinen. Silti asukkaat harmaantuvat ja lopulta häviävät kylistä. Onkin hyvä kysyä miksi?

Osin siksi, että palvelut häviävät. Tai eivät häviä, mutta keskittyvät siinä missä kaupungissakin. Mutta vaikea on autottoman kylissä elellä, jos lähikauppaa ei ole, ja terveyskeskukseen on kymmenien kilometrien matka.

Häviääkö nuoret kylistä myös siksi, että elämä kaupungissa on omalla tavallaan helpompaa ja vaivattomampaa. Toimeentuloon ei tarvitse juuri kaupungeissa keksiä innovatiivisia ideoita, jos haluaa alistua klo 8-16 elämään. Elämän onnellisuus on tietenkin eri asia, jos arvostaa rauhaa ja kauneutta ympärillään.

Maaseudullakin tulisi varmasti toimeen, jos oikein haluaisi, vaikka ei maanviljelijäksi haluakaan. Ainakin maanviljelijöiden mukaan ei se perinteinenkään maatalous enää leiville lyö. Ja mullantuoksuiset pellonkyntämiset voi unohtaa kiertäessään tiluksia millimetrimitalla liikkuvan EU-tarkastajan kanssa.

Itse olen ikäni asunut kaupungissa, enkä voi tituulerata itseäni miksikään maaseudun asiantuntijaksi. Kokemukseni sijoittuvat lähinnä lomakausiin. Aina olen pitänyt kuitenkin ajatuksesta, että Suomessa on vielä toisenlainenkin Suomi. Suomi, joka on muutakin kuin kaupungit.

Kaupunkilaisilla on aina ollut hieman ristiriitainen suhtautuminen maaseutuun. Sinne matkustetaan mielellään lomailemaan ja ihastellaan, että kyllä se Suomi on vielä kaunis jossain. Toisaalta suhtaudutaan vihamielisesti maaseututukiaisiin ja koetaan, että pääkaupunkiseutu kantaa selkänahassaan maaseutua taloudellisesti.

Omasta mielestäni yksi suurimmista maaseudun uhista on Suomen Keskusta. Vaikka maaseudun puolustajina esiintyvätkin. Kepu on monopolisoinut maaseudun kehittämisen (ja asian) itselleen ja julistaa omaa totuuttaan maaseudun ainoana äänenä. Kepu kun hallitsee taajamien ulkopuolista Suomea. Olisi vähintään suotavaa, että muidenkin puolueiden näkemykset maaseudun pelastamisesta tulisivat esiin. Ja juuri kepu ärsyttää kaupunkilaisiakin junttaajineen.

Sitten kylistä valtamerille. On ironista, että ilmastonmuutoksen seurauksena ensimmäisenä häviävät maailman paratiisit. Tuvalu ja muut Tyynen valtameren pikkusaaret etunenässä. On väärin, että toisten ahneuden edessä katoavat ne maan päältä, jotka tätä sotkua eivät ole aiheuttaneet. Niin käy myös Afrikan aavikoituessa.

PS. Olen valmistautumassa heinäkuun kestävään uutislakkoon. Täydelliseen medialakkoon en uskalla ryhtyä, joten annan itselleni luvan katsoa edes tv:stä hömppää. Yritän olla katsomatta uutisia televisiosta tai lukematta lehtiä kuukauden ajan. Tämä on huikea empiirinen tutkimus, sillä olen uutisaddikti. Mutta jos kuukauden kestän, on mielenkiintoista pohtia, millaista elämä todella on kuukausi ilman uutisia.Toivottavasti onnistun paremmin kuin tupakkalakossani.