The name of the game (football)



Ja otsikon nimi tuli sitten jostain vanhasta jalkapallon suurkisojen tunnusbiisistä. Kisabiisithän on on oma lukunsa sinänsä. Mieleen on jäänyt ainakin se Football-samba ja Bryan Adamsin 90 biisi The only thing that looks good on me is you. Sitten on ne vanhat joukkueiden kannatuslaulunsakin. Rule Britannia kuulosta aina vaikuttavalta katsomoista laulettuna. Harmi vain, että britit eivät pärjää.

Tänään alkaa siis toinen penkkiurheilijoiden kesän suururakoista. Nimittäin jalkapallon EM-kisat. Toisethan ovat tietenkin ne olympialaiset, joista voi odottaa mitä tahansa, kun järjestetään Kiinassa. Vaikka yleensäkään en tunnustaudu kovinkaan penkkiurheilijaksi, niin jalkapallon suurkisoja tulee seurattua. Ei pelkästään pelin itsensä takia, vaan jalkapallossa on kyse niin paljosta muustakin kuin jalkapallosta. Kansakuntien köydenvedosta ja silkasta ilon ja muiden tunteiden tuojaksi monen taviksen elämään. Koskahan se Suomi jo pääsisi edes EM-kisoihin?

Englanti ei päässyt EM-kisoihin, mikä on sääli saarivaltakunnan poikien kannalta, sillä Englannissa jos missä olisi tarvetta pystille. Ne kuuluisat brittiläiset jalkapallohulikaanitkin ovat kadonneet jonnekin tai keskittyneet tappelemaan keskenään. Mutta mukana olevista voisin vaikka toivoa Portugalin voittoa tai Espanjan. Espanja kai on kisoissa mukana. Portugali ainakin on.

Naiskatsojille kisoista on varmasti myös silmänruokaa, kun treenatut urheilijat valtaavat kentän. Se sohvalla sipsejä mussuttava ja kaljaa lipittävä köriläs tykkääkin useimmiten keskittyä enemmän penkkiurheiluun kuin hienvaluttamiseen pelikentällä. Useimmat naiset tuntuvat kannattavan Italiaa pikaisten haastattelujeni perusteella. Silti, vaikka kreikkalaisen jumalan näköinen Maldini on jo lopettanut pelinsä.

Vanhoja kisoja on hassu seurata, kun pelaajien tukkamuoti ja peliasut vaihtuvat 70-luvun liehuleteistä nykyiseen kaljuun peruslookiin. Tukkalaitteita ei eurooppalaisilla pelaajilla hirveästi ole. Pelaajien t-paidat ovat muuttuneet 70-luvun ajalle uskollisista tiukoista malleista löysempiin. Niissä on kiva sitten roikkua. Oletteko muuten huomanneet, että erotuomareille on ilmestynyt ajan hengen mukaisesti jokin bluetooth. Siinä sitä on kiva vaikka kotiin kauppalistoja soitella tai riidellä rajatuomareiden kanssa.

Taas olisi sen verran valitettava, että jalkapallosta on kadonnut persoonat. Ei ole enää Völlerin ja Rjikaardin välisiä räkimiskisoja tai Maradoonan jumalan kättä. Euroopassa taitaa olla liian hyvät oltavat Maradona-tarinoihin ryysyistä rikkauksiin. Ainoastaan tämä Ruotsin Slatan osaa järjestää viihdettä kentän ulkopuolellakin. Räiskyvien persoonien vaarana on se vanha tuttu, entinen palloilija nykyinen pulloilija.

Mutta maaleja tehdään nykyisin kunnolla ja eikä heittopussijoukkueitakaan enää niin kovin montaa ole, kun maat senkun lisääntyvät ja karsinnasta läpipääsykin on saavutus sinänsä. Vapaapotkuja tosin kalastellaan entiseen malliin, mutta sehän kuuluu pelin henkeen. Ja oma jalkapallon viehätys on niissä ainaisissa torikokouksissakin jossa pohditaan koko joukkueen voimin, kuka teki ja mitä teki. On mailla omat pelityylinsäkin. Saksalaiset jyräävät ja yleensä saavat tulostakin, britit potkivat pallon mahdollisimman pitkälle ja toivovat parasta ja etelä-eurooppalaiset taitavat yksilöpelin ja draamaan tajun.

PS. Punainen lanka -ohjelma kuulemma loppui. Sääli, Maarit Tastulaa on ollut ilo seurata, että joku on vielä aidosti kiinnostunut haastateltavasta, eikä tavoitella vain pelkkää kohua. Samuli Edelmanin haastattelu herätti runsaasti ajatuksia. Täytyy sanoa, että Samuli Edelmanista on tulossa Vesku Loirin manttelinperijä suurena suomalaisena taiteilijana.

Jutta Urpilainen valittiin sitten demareiden puheenjohtajaksi. On tietysti ihan kivaa/pelottavaa kun puheenjohtajat alkavat olla itseni ikäisiä. En vaan usko, että muutosta syntyy sillä, että valitaan nuori ja nainen jo etukäteen puolueen puheenjohtajaksi. Entäs ne teot?


Kommentit

Suositut postaukset