Itseironiaa

Toimittaja Hinni Aarninsalo kirjoitti Ylen blogissaan suomalaisesta itseironiasta. Tai oikeastaan sen puutteesta. Ironiahan on vaikea laji, itseironia varsinkin, ja ainakin silloin jos sitä ei ymmärretä. Itseironia ymmärretään helposti itsensä vähättelyksi ja huonoksi itsetunnoksi, mikä on aivan toinen asia.

Suomalainen ihminen viljelee tarvittaessa itsestään huumoria, mutta annas olla kun joku muu sen tekee. Harva meistä nauraa itselleen mukana. Silloin se on kyllä ymmärrettävääkin, jos on jossain vaiheessa joutunut kiusatuksi ja pilkatuksi. Itseironiassa tarvitaan paljon hyvää itsetuntoa. Siksi itseironiaa ei Suomessa tavata.

Edes suomalaiset koomikot tekevät harvemmin huumoria itsestään. Useimmiten kohteena on jokin ilmiö tai henkilö. Amerikkalaiset koomikot ovat toista maata. Esim. Conan O´Brienin huumori perustuu hyvin pitkälle pilkan tekemiseen itsestään.

Suomessa harva uskaltaa kertoa epäonnisista ihmissuhteistaan tai epäonnistumisistaan huumorin kautta. Tai ihmiset ymmärtävät sellaisen huumorin yksinkertaisesti väärin. Eli ihan niin kuin suomalainen olisi velvoitettu puhumaan itsestään vain totta ja mahdollisimman edullisessa sävyssä, ettei ajautuisi reppanan asemaan.

Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän koominen hahmo. Ja ennen kaikkea ne ihmiset, jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Joko kuvitellun tai maallisen asemansa tähden. Minusta vakavissa asioissakin voi olla ripaus huumoria, tietenkin tarkoin harkittuna. Mutta itseironiaan on aina mahdollisuus. Ihmiset eivät sitä vain uskalla käyttää, koska Suomessa oma itse on vakava asia.

Suomessa ei hirveämmin satiiria viljellä. Poliittisesta satiirista loukkaannutaan, jos ei kohde itse, niin hänen hovinsa, sillä herraa ei saa pilkata. Pitkä taistelu aurinkoon ei riitä huumorintajuun asti poliitikoilla.  Tarkoituksellinen pilkka, esim. ruumillisesta vajaavuudesta ei ole hauskaa, mutta ihmisten luonteenpirteet ja eleet kyllä.

Sinänsä satiirissa on kyse silkasta pilkan tarpeestakin. Ihmisjoukolla on tapana hakea porukasta yksi naurun kohde. Joko kohteen omasta halusta tai tahtomatta. Poliitikoille ja julkkiksille nauru on eräänlaisen suuremman yhteisön pilkkaa. Valtaa pitäviä pilkataan, koska laumanjohtajan valtaa on vaikea muuten viedä. Viedään sitten kunnioitettavuus.

En kyllä tiedä, kuinka paljon sitä itsekään tekee itsestään ironiaa. Itse teen ironiaa itsestäni kyllä, mutta jossain vaiheessa, jos se toisten mielestä on liian hauskaa, sitä herkästi loukkaantuu. Se tosin voi johtua vain huonosta itsetunnosta. Koskaan en ole pelännyt asettaa itseäni alttiiksi, mitä on joskus rehellisyyden nimissä katunutkin. En vain voi muuta.

Silti olen sitä mieltä, että nauru itselleen vähentäisi monia ongelmia. Koska kun ei tuntisi häpeää, elämässä ei ole mitään pelättävää, eikä kasvojen menettämistä. Sitä Suomessa pelätään. Ja siksi täällä ei naureta itselleen.