Vastustetaan kun on vielä hetki aikaa

Mikä siinä on, että kun Suomessa herätään vastustamaan kaikkia hankkeita ja uudistuksia aina viime hetkellä? Siinä vaiheessa kun kaikki on nuijan lyöntiä vailla. Rohkenisin väittää, että tietoa on, kun sitä vain etsii. Harva julkinen yhteisö uskaltaa läväyttää enää mitään pöytään puun takaa. Näin nyt viimeksi tässä yliopistouudistuksessa. 

Sanottakoon heti, että itse olen lehtitietojen varassa. En tosiaankaan tiedä, onko kommentteja lain valmistelun aikana huomioitu tai ei. Rohkenisin väittää, että ei. Jos joku halutaan viedä läpi, se useimmiten viedään, mussutti sitten joku tai ei.

Tuntuu, että yliopistoissa vastustetaan melkein kaikkia mahdollisia uudistuksia. Ikään kuin yliopisto voisi jäädä sivuun, siinä missä virkamiehiä virastoista raijataan ympäri Suomea. Suomessa lienee jopa liikaa yliopistoja tai ainakin niissä opetetaan vääriä aineita. Lienee siksi luonnollistakin, että henkilökunta on provosoinut opiskelijatkin barrikadeille, ettei oma etu vain olisi vaarassa. Työsuhteessa olevan elo on itseasiassa helpompaa kuin virkasuhteessa, määräaikaisuudet ovat tietenkin asia erikseen.

Jos perusrahoitus on turvattu yliopistoille, en ymmärrä, mitä pahaa on mahdollisessa lisärahoituksessa. Ja siinä, että yliopistojen ohjaukseen voivat vaikuttaa nekin tahot, jotka yliopistojen opiskelijoita tulevaisuudessa palkkaavat. Kyllähän muitakin julkishallinnollisia tahoja johtavat virkamieskunnan ulkopuoliset päättäjät. Ainakin teoriassa.  En ymmärrä, miten ulkopuolinen raha voi uhata vapaata tietoa ja tutkimusta. Eikö valtiokin ole riippuvainen jostain? Veronmaksajista? Ja onko sellaisella tutkimuksella merkitystä, josta kukaan ei ole kiinnostunut. Sen verran tosin minussa asuu kapitalistia, että yleensä ulkoisesti mielenkiinnottomasta saadaan mielenkiintoista kun se myydään oikein.

Ja miksi todellakin tietyille aloille koulutetaan liikaa ihmisiä ja toisille liian vähän. Jospa yliopistoillekin tulisi suurempi vastuu, kun hyvistä tuloksista palkitaan. En tunne lakia, mutta tuntuisi järkevältä, jos yliopistot voisivat itse suunnata koulutusta sinne, missä sillä on oikeasti tarvettakin. Osa kun ei ehdi edes työelämässä olla, kun opiskelee lähes neljäkymppiseksi asti tohtoriksi teoreettisesta filosofiasta.

Yliopistoille käy herkästi niin kuin muillekin sinänsä suljetuille yhteisöille. Ne kadottavat kosketuksensa arkitodellisuuteen, jota varten kai tässä elämässä opiskellaan. Nykyisin tuntuu, että julkisella puolella tavalliseen toimistotyöhönkin tarvitaan kohta akateeminen tutkinto. Mikä ei tietysti ole ihme, jos akateemiset ovat palkkaamassa ihmisiä. Akateemiset vaativat arvostusta, mutta arvostus ei-akateemisia kohtaan onkin sitten heikompaa.

En myös ymmärrä, miksi ulkomaisilta opiskelijoilta ei voisi vaatia lukukausimaksua. Sehän on täysin luonnollista muualla. Tietenkin kehitysmaiden opiskelijoita olisi voitava ottaa ilmaiseksi, mutta miksi esim. eurooppalaisia. Siksi on hullua, että juuri EU:sta tulevilta niitä maksuja ei perittäisi kuten laki ehdottaa.

PS. Viikonloppuna oli naurussa pitelemistä, kun missiehdokkaiden "seksikkäät" valokuvat paljastettiin. Siinä sitä kylkiluut välkkyivät, seksikkyys tosi kaukana. Missä vaiheessa Miss Suomi -kisoista tuli pehmopornoa kun kuvat ovat kuin autojen tuunauslehden tytöistä? Missä ovat ne eloveenatytöt ja siveydensipulit?

Rupean muuten ukkoutumaan hyvää vauhtia. Hommasin itselleni elämäni ensimmäisen pyjaman Neiti A:n suosiollisella vaikutuksella, ja nyt olen huomannut pujahtavani siihen pyjamaan jo varhaisillasta heti kuin töistä kotiin pääsen. Eräänlaista todellisuuspakoa sekin.

Kiitos muuten ystävälleni J.I:lle Irlannin tuliaisista. Guinness maistui hyvältä ja Guinness-tuoppi on suorastaan helmi.