Piikitteleviä ihmisiä ja Barbie

Viime aikoina kokoomuspoliitikot ovat muistaneet olevansa gallupien huipulla ja vievänsä hallitusta kuin sikaa narussa. Siksipä heistä on tullut ylimielisiä, kuten valtaapitävien on tapana tehdä. Demarit ja vasemmistoliittolaiset ovat saaneet kuulla olevansa taantumuksellisia.

Suvi Linden puolestaan vertasi Lex Nokiaa työntekijän riisumiseen työpäivän jälkeen. No, epäilenpä, että harva työnantaja riisuttaa työntekijöitään paitsi ehkä stripparipaikassa. Maria Guzenina taas tölväisi kepulaisia mökkiinsä linnottautujiksi.

Riitaa, riitaa. Valitettavasti Suomessa eivät rivit edelleenkään tiivisty vaikeiden aikojen koittaessa. Suomen hienotunteinen poliittinen elämä kyllä tarvitsee tölväisyjä, että edes jotain tuntuisi tapahtuvan. Tölväisyt paljastavat asenteet ja ajatukset siinä missä huono huumorikin.

Hieman huonoa huumoria oli myös Ruusus-kirjasta annettu hovioikeuden tuomio. Varsinaisen tuomion antoi kansa. Käsittääkseni kirja ei ole tuottanut edes omiaan takaisin. En kyllä puhuisi sananvapauden rikkomuksesta. Mielestäni maailma ei paljoa menetä uuniperunoiden tai saunareissujen kuvauksilla. Eri asia tietenkin on, onko yhteiskunnalla oikeus päättää, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. En vain ymmärrä nolaamiskirjojen tarkoitusta.

Jos politiikka on sekin hedonistien hommaa, on sitä barbie-nukkekin, joka täyttää 50 vuotta. Tällä kertaa en myönnä leikkineeni Barbie-nukeilla. En leikkinyt edes He-maneilla aikanaan. Paljon hauskempia olivat ne Apu-lehdissä olleet paperinuket, siitä tiesivät julkkiksetkin olevansa julkkiksia, kun pääsivät paperinukeiksi.

Jossain lehdessä oli juttu barbieiden historiasta. Sen vartalo on kuulemma todella epäsymmetrinen. Mutta eiköhän se Barbiekin syntynyt silloin, kun hedonismin aikakausi koitti sotien jälkeen. Ja tuotteistamisen.

Sen pitäisi olla parimetrinen, kun siitä on puolet jalkoja. Se on kuulemma myös laihtunut kovasti, mutta sen rinnat ovat kasvaneet. Barbie kai kuvastaa sitä ihannetta, miltä naisen pitäisi milloinkin näyttää. Jostain muistan nähneeni ja lukeneeni, että poikien nuketkin ovat saaneet runsaasti lisää lihaksia, joten kyllä sitä poikiakin muokataan muottiin. Barbie heilasteli Kenin kanssa vuosikymmeniä, mutta on nyttemmin palannut sinkuksi. Sekin kai heijastelee jotain. Tosin Barbie ei ollut naimisissa syntyessään 50-luvulla, joten kai susiparina elokin paheksuttavaa oli.

Haluaisin tietää muuten kuka Barbie-nukkeja suunnittelee? Onkohan se jokin hullu tiedemies, joka yrittää suunnitella täydellistä naistaan? En kyllä ymmärrä, miksi Barbieista on tehty naisten alistamisen vertauskuva. Sehän on loppujen lopuksi vain nukke. Ennakkokäsitykset täydellisestä naisesta syntyvät ihmisten omassa päässä. Jota tosin autetaan mainonnalla ja kauniiden ja hoikkien naisten helpommalla pääsyllä julkisuuteen.

Eläviä barbieita kyllä kaduilla liikkuu. Viimeisen päälle trendikkäitä ja laitettuja naisia katsellessa tulee mieleen ja tuon vaatetti Hennes ja Mauritz ja tuon joku muu liike. Tuo käyttää Doven uusinta ihovoidetta. Ja kampaus on samanlainen. Joskus kasvotkin. Mitä sitten tapahtuu kun juhlat ovat ohitse ja sisältä pitäisi löytyä vastaus elämään?