Soturit keskuudessamme

Olen kai siinäkin mielessä epämiehekäs mies, ettei minua penkkiurheilu oikeastaan kiinnosta. Nyt on käynnissä käsittääkseni jääkiekkokauden loppumetrit. En tiedä edes ketkä siellä pelaavat. Enemmän olen saanut informaatiota Jere Karalahden oikeusprosessista kuin hänen edistymisestään jääkiekkoilijana. Urheilu on viihdettä tapahtumakenttien ulkopuolellakin.

En ole koskaan oppinut kannattamaan yhtäkään urheilujoukkuetta, koska en ole koskaan oikein tuntenut kuuluvani mihinkään ryhmään. Olen yrittänyt ryhmäytymistä, mutta aina jossain vaiheessa olen tuntenut itseni ulkopuoliseksi. Syystä tai syyttä. Ja jättäytynyt sivuun omine ajatuksineni.

Jostain syystä miehet innostuvat kannattamaan urheilujoukkueita naisia enemmän. En ole kuullut monestakaan naisesta, jonka intohimona olisi jääkiekkojoukkue. Hakevatko miehet saman värin tunnistamisesta samaa yhteisyyden tunnetta, mitä rintamalla tai metsällä tuntee. Ulkomailla faniuteen kuuluu väkivalta, joten jonkinlaisesta sodankäynnistä siinä on kyse. Onko miehiltä viety oikeus fanaattisiin tunteisiin urheilua lukuun ottamatta.

Joukkueurheilulla on paljon tekemistä muutenkin sodankäynnin kanssa. Siihen kuuluvat oleellisena osana omien tunnusten kantaminen ja (vihollisen) avoin halveksuminen. Ottelut päättyvät voittoon tai tappioon, niin kuin sodissakin käy. Tappion kärsineelle jää vain häpeä, kun voittaja saa kaiken. Ympärillä kannustavat chearleaderit kuin voittajan palkintoina. Urheilussa on valehtelu, huijaus ja sabotaasi sallittua kuin sodassakin.

Jääkiekko on ainoa urheilulaji, missä saa tehdä jatkuvasti rikoksia joutumatta edesvastuuseen. Vastaavanlaiset nyrkkipeijaiset veisivät siviilissä saman tien käräjille, mutta jääkiekkokaukalossa saa iskeä hampaat pois, eikä kukaan tosissaan kyseenalaista hommaa tanttojen lisäksi.

Suvullamme on pitkä historia urheilufaniuskyvyttömyydessämme. Suvussamme kerrotaan legendaa, että konfliktiin oli ajauduttu jo Lasse Virenin voiton aikoina, kun setäni oli tiedustellut vaahtoajalta, että kuka Lasse Viren?

PS. Tänään alkaa telkusta Madventuresin kolmas kausi. Katsokaa ihmeessä, jos erilainen matkailu kiinnostaa. Nykyisin tosin on muotia haukkua länsimaisia ja elää mahdollisimman paljon isäntämaan lailla. Ei se huonokaan asia ole. Ökymatkailijat eivät yksinkertaisesti ole vain muotia.

Kuuntelen Matti Johannes Koivun Irwinin Goodmanin lauluja. Todella hienoja tulkintoja Irwinin lauluista. "Vain elämää" on suorastaan jo liikuttavan kuuloinen.

Työmiehen maanantai se taas huomenna koittaa valkokaulustyöläisellekin.

Tähän vuoden aikaan tuntuu, että kaikki on rumaa. Kävellä on kuvottavaa kun koiranpaskaa on tiet kukkuroillaan. Ja kaikki mahdollinen rumuus paljastuu ennen kuin vihreys peittää. Silloin tällöin kuulee jo muuttolintujen laivueitakin.