Wilson Kirwa ja ne muut

Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta riittäisi kirjoitettavaa loputtomiin. Ja on muillakin riittänyt. Tunnustaudun heti aktiiviseuraajaksi häpeäkseni tai kunniakseni. Jo ohjelman kansansuosio on mysteeri.

Suomessa ei tanssita tulisesti kuin tangoa. Mutta koska suurimmiksi suosikeiksi kohoavat surkeimmat tanssijat, täytyy kyse olla kansallisesta myötätunnosta. Suurin osa suomalaisista kun tuntee itsensä vähintäänkin tanssirajoitteiseksi. Ja julkkiksethan ovat vähän niinkuin omia sukulaisia ja tuttavia sekä kansakunnan sijaiskärsijäpellejä.

Suurin kansansuosikki on tämän vuoden kisassa Wilson Kirwa. Satusetä ja ex-urheilija. Ja melko tanssikyvytön. Wilson on sitä vastoin viihdyttävä ja vaikuttaa uskomattoman aidolta ihmiseltä. Hänestä on vaikea olla pitämättä. Ja hän on myös maahanmuuttaja, joka on otettu kansan omaksi.

Suomalaiset suhtautuvat yleisesti ottaen varsin nihkeästi maahanmuuttajiin. Silti jostain heistä tulee niitä "kivoja maahanmuuttajia". Nämä mamut ovat valloittavia persoonia, varsinkin jos ovat yleisön mielestä riittävän suomalaistuneita tavoiltaan. Kirwa on jopa tuonut suomalaisiin koteihin afrikkalaisen maailman leijonanmetsästyksineen ja vaimon ostoineen. En tiedä mitä kaikkea Wilson on toimittajille puhunut, mutta juttuihin nostetaan aika kliseiset mielikuvat Afrikasta.

Mutta eipä ilmiö ole uusi. Suomalaisilla on ollut "kotiryssiä" ja "kotibryssiä". Julkkiksista on löytynyt aiemminkin noita kivoja maahanmuuttajia, kuten vaikka Neil Hardwick tai Roman Schatz. Heitähän pitää jo milteinpä suomalaisena. Ne ovat niin kivan kotikutoisia, mutta ulkomaalaisia. Ne arvioivat meitä ja hulluja tapojamme, mutta heille se annetaan anteeksi. Hehän näkevät selkeämmin kuin me itse, millaisia olemme. Ja sille on sitten mukava nauraa yhdessä.

Tanssi ja romantiikka ovat kenties yhtä. Lähes väkisin yritetään ammattitanssija opettajien ja julkkisten välille luoda suhde-epäilyjä. He kun koskettelevat toisiaan ja jopa pussaavat poskelle. Suomessa ilmeisesti vastakkaiseen sukupuoleen koskeminen edellyttää vähintään aina seksisuhdetta. Tosin harva mies vieraisiin naisiin uskaltaa kajotakaan ahdistelusyytösten pelossa. Jo imartelu taitaa olla riskaalia.

Vielä muutama sana kilpailijoista. Hehän eivät osallistu pelkkään tanssikisaan, vaan koko heidän elämänsä on mukana tanssissa tai ainakin lööpeissä. Rosa Meriläistä ei uskoisi siksi poliitikko-rosaksi. En tiedä, onko hän rakastunut julkisuuteen vai elääkö julkisuudesta. Pirkko Mannola jatkanee loppumetreille samoin kuin myös läheisensä menettänyt ex-missi Satu Tuomisto. Yleensä kisasta tipahtavat ne, joiden elämässä ei ole ollut riittävästi draamaa, ovat näsäviisaita tai muuten vain liian rikkaita.

Sitten tanssikisan tuomareihin. Helena Ahti-Hallberg tuntuu poseeraavan miltei kilpaa vuoronperään iltapäivälehdissä Helena Lindgrenin kanssa bikineissään. Vanhemmat sensuellit naiset tuntuvat kelpaavan jo tänä päivänä lehdille ja suurelle yleisölle. Harmi, että sanoma on sitä luokkaa, että miten olen säilynyt kauniina ja hoikkana, kun tilaisuus olisi sanoa paljon muutakin. Esimerkiksi onko naisen tehtävänä olla vain kaunis ja nuori, että pääsee julkisuuteen.

Ja vielä juontajat. Vappu Pimiä on tämän hetken miesten päiväuni otsikoiden perusteella. Sinänsä on hienoa, että seksisymboliksikin voi nousta melko tavallisen näköinen pirteän iloinen nainen. Sinänsä Vapulla ei ole mitään järjellistä tehtävää ohjelmassa, kun ehtii kysyä tanssijoilta vain yhden kysymyksen ennen kuin mennään pisteisiin tai katkolle. Vappu on vieläpä kuin juontaisi Big Brotheria, mutta ei se haittaa, kun homojenkin väitetään kääntyvän heteroiksi nähtyään Vapun korsettiasusteen. Marco Bjurström puolestaan juontaa kuin Bumtsi Bumia, mutta kilpailijoiden ylistys pitää homman kasassa. Ja se kuinka hyvä ja suosittu se oli silloin ennen.

PS. Kevät on herättänyt alan miehetkin. Yksi harhaili eilen aikansa työpaikkani katolla ennen kuin löysi tiensä takaisin maan pinnalle kevätaurinkoon. Miten mies oli sinne joutunut jäi mysteeriksi.

Eilen osuin muuten ensimmäistä kertaa paikalle, kun myymälästä oli juuri haettu ns. juoksukaljat.  Eipä myyjänä ollut nuori nainen kovin järkyttynyt ollut kun häntä haastattelin. Sattuisiko tällaista sitten kovin usein.

Levysoittimessa soi muuten parhaillaan Dire Straitsin Money for nothing. Kaunista ja pelkistettyä.