Napoleon ja valloittamisen halu

Pidän vanhoista kirjoista. Niitä vielä löytyy suhteellisen helposti ja halvalla. Eräältä lahtelaiselta kirpputorilta löysin kirjan Napoleon Bonapartesta. Se oli kirjoitettu Neuvostoliitossa 1946 ja ihmeen kaupalla miltei heti suomennettu. Kirjoittaja oli minulle tuntematon suuruus E.Tarle.

Napoleonhan on kuulemma mielisairaaloiden tunnetuin persoonallisuus. Suuruudenhulluudesta ja megalomaniasta kärsivät luulevat olevansa Napoleoneja. No, olisiko Donald Trump jo suositumpi? En tiedä, kuuluunko sitten itse noihin megalomaanikkoihin, koska luin jo pikkupoikana tämän historian seikkailijan edesottamuksista.

Mutta sitä moni ei tiedä, että Napoleon raivasi tiensä huipulle tavattoman nuorena. Kenraali taisi olla kolmikymppisenä. Hän ei ollut poikkeuksellisen lahjakas, mutta omasi uskomattoman tahdonvoiman ja tilannetajun. Tietysti tuohon nousujohteiseen uraan vaikutti Ranskan vallankumous, joka avasi mahdollisuudet köyhemmällekin. Aatelinenhan Napoleonkin tosin oli, köyhtyneestä suvusta kylläkin.

Jostain syystä Napoleonia ei ole pidetty historian hirviönä, vaikka hänenkin valloitusintonsa aiheutti satoja tuhansia uhreja. Hän ei kuitenkaan ollut vainoharhainen tai muuten seonnut, joka olisi järjestelmällisesti tapattanut ihmisiä. Korkeintaan sotilaitaan.

Kuten usein menestyneillä miehillä Napoleonillakin oli takanaan naisia. Ensimmäinen vaimo Josephine oli huikentelevainen ja jopa uskoton. Hänen kohtalokseen koitui se, ettei hän kyennyt tuottamaan jälkeläistä Napoleonille. Napoleonin äiti oli voimakastahtoinen nainen ja varmaan edesauttoi Napoleonin vähemmän lahjakkaiden sisarusten hajasijoitusta ympäri Eurooppaa.

Napoleonista ollaan kiinnostuneita yhä. Pikaselauksella netistä löytyy useampikin Napoleon-sivu. Ja ranskalaisille hän on suuri sankari. Vastaavanlaisiin sotasaavutuksiin Ranskan armeija ei ole sittemmin pystynytkään. Päinvastoin. Sen jälkeen ranskalaisilla ovat olleet kovat puheet, mutta pienet teot, mikäli atomipommin paukuttelua korallisaarella ei lasketa. Vietnamista fransmannit lähtivät hekin häntäkopien välissä samoin kuin Algeriasta.

Jotkut sanovat Napoleonia Euroopan ensimmäiseksi yhdistäjäksi. No, sen hän tietty tekikin ja mutta sen teki ainoastaan lypsääkseen muuta Eurooppaa ranskalaisten hyväksi. Ja jälleen kerran Britannia se pisti vastaan siellä omalla saarellaan. Ei niitä vieläkään ole pakolla tai vähemmän pakolla ole saatu eurooppalaisuudesta innostumaan. Sitä ovat monet yrittäneet samoin kuin Venäjän valloitusta, jonka aroille jäätyivät niin Napoleonin kuin Hitlerinkin sotilaat.

Joskus vuosia sitten tein lyhytelokuvan nimeltään Ben, jossa yksi oleellinen repliikki oli, että Napoleon valloitti puoli Eurooppaa, miksi siis pelkäisin sinua. Napoleon ei pelännytkään mitään, ehkä itseään, että miten pitkälle voi mennä.

Olikin melkein loogista, että hänen päivänsä päättyivät keskellä Atlantin valtamerta St. Helenan saarella. Siellä olisi kyllä joskus mielenkiintoista käydä. Sydän tuotiin Pariisiin ja myöhemmin loputkin Napoleonin maallisesta olemuksesta.

Olen aina pohtinut näitä maailmanvalloittajia, että mikä siinä on, että haluaa alistaa maailmanvaltaansa. Onko se luonnollinen reaktio sen jälkeen kuin huomaa, että kaikki on itselleen mahdollista ja kansakunta toimii hulluuden käsikassarana? Ranskalaiset palvoivat Napoleonia vaikka hän sai kansansa tuhon partaalle. Sama ilmiö koettiin Natsi-Saksassa.

Toisaalta ihminen ja varsinkin mies on luontaisesti valloittaja. Hän haluaa valloittaa naisia, hän haluaa valloittaa rahaa, kunniaa ja asemaa sekä joskus jopa rakkautta. Oman elämänsä napoleoneja.

Tiesittekö muuten, että Ruotsin kuningassuvun Bernadottejen kanta-isä oli Napoleonin marsalkka?

PS. Vappu Pimiä on näemmä palannut kesälomilta, kun keikisteli anteliaassa kaula-aukossaan kummassakin iltapäivälehdessä. Kaunkohan saadaan vielä jutun juurta Vapun erosta, josta on jo kotva aikaa?

Jotain kertoo yleisurheilun suosiosta tällä hetkellä, että huomasin vasta tänään, että Yleisurheilun MM-kisat ovat alkaneet Berliinissä.

Jos jotain en jää kaipaamaan kesästä, niin ne ovat pärinäparonit eli mopopojat ja moottoripyöräisät. Uudessa kämpässäni meteli vaimenee vasta aamuyöstä. Toki kaikki eivät terrorisoi naapurustoaan, mutta jos täytyy jo ottaa mukaan töötin painaminen kaasuttelun lisäksi, niin se on jo kiusan tekoa.

Alla olevaan perhepoliittiseen lausumaan törmäsin kotini viereisen neuvolan kyltissä.

Perhepolitiikasta vielä sen verran, että miksi Suomessa kaikki ilmiöt ovat ikään kuin uusia ennen kuin tehdään niistä väitöskirja. Vähän samoin kuin tämä uusin tutkimus, että isän juominen vaikuttaa isän ja lapsen suhteeseen varhaisessa lapsuudessa. Tätä asiaa olisi voinut kysyä jo valmiiksi noin kahdelta miljoonalta suomalaiselta.

Nyt lähden kyttäämään parvekkeelle näkyisikö lenskareita Tikkurilaan asti Malmin ilmailushowsta.