Kun totuus kielletään kertomasta, osa Reindeerspotting
Ajoittain "suojelijoitaimme" tarkastamoissa ja muilla tahoilla on vaikea ymmärtää.
Reindeerspotting -dokumentille lätkäistiin K-18 -ikäraja huumeita ihannoivan kuvauksen vuoksi. Tunnustan, en ole nähnyt elokuvaa (katson sen vielä kyllä), mutta minun on vaikea kuvitella, että narkomaanien arjesta voisi saada kovin ihannoivaa kuvaa. Jos joku haluaa narkkariksi ryhtyä dokumentin perusteella, hän tekisi sen mitä todennäköisemmin muutenkin.
Ja juuri se herkin ikäryhmä, jotka tuon ihannoivan käsityksen voisivat saada, eivät saa nyt nähdä dokumenttia. Eli alle 18-vuotiaat. Nuoret ovat tänä päivänä huomattavasti fiksumpia kuin omina aikoinani ja uskon, että heillä riittää arvostelukykyä elämänsä suhteen enemmän kuin meillä vanhemmilla.
Yksi vakioaiheistani (mikään kun ei asian suhteen muutu) on ollut se, kuinka unelma-Suomesta halutaan siivota kaikki siihen kuulumaton pois. Ei tietenkään haluta nähdä, että Joulupukin maan liepeillä Rovaniemellä piikitetään Subutexiä, koska voidaan niin helvetin huonosti.
Jos jokin luo ihannoivaa kuvaa huumekulttuurista niin tuo ihannoiminen tulee ihan kyllä Hollywoodista. Mikä muukaan selittäisi pääkaupunkiseudun nuorten menestyjien intoa vetää kokkelia nokkaansa? Suomalainen totuus huumeidenkäyttäjän elämästä taitaa vain olla lähempänä velkojien toimesta sormensa menettäviä Subutexin piikittäjiä.
Reindeerspottingin tapauksessa totuuden kieltäminen on tuonut elokuvalle huikean suosion. Kuka ei haluaisi nähdä elokuvaa, joka on saanut elokuvatarkastamon moitteet? Dokumentin tuotantoyhtiö on ottanut tietysti kohusta kaiken markkinointi-ilon irti.
Kannattaisiko Suomessakin uskoa, että kansa saattaa olla jo valmis tähän yhteen näkemykseen totuudesta? Vai kuinka kauan meille näytetään vain kunnon kansalaisten hyväksytty totuus?
Suomi on maa, jossa kaikkien haluttaisiin elävän vain yhdellä tavalla tietyssä putkessa loppuun asti. Osa ihmisistä vain valitsee syystä tai toisesta erilaisen tavan elää. Halusimme sitä tai emme. Välillä tuntuu, että pultsareiden ja narkkareiden elämää kadehditaan tavallisen kansan toimesta. Heillä ei pitäisi olla oikeutta hoitoon tai mihinkään muihinkaan etuisuuksiin, mitä muilla ihmisillä on.
Mutta onko väkivaltaisessa ja useimmiten lyhyeksi jäävässä elämässä loppujen lopuksi edes kadehdittavaa? Vai onko kyseessä vain helvetillisen vapauden kaipuu, niiltä joilla sellainen on, vai kadehditaanko vain niitä, jotka eivät ole valinneet itselleen valmiiksi määriteltyä elämää?
-------------------
Valvonnasta kyse tässäkin seuraavassa. Lakiehdotuksen mukaan kansalaisten olisi vahdattava facebook-sivujaan ja blogejaan laittomilta kommenteilta. Mielenkiintoista nähdä, vähentävätkö ihmiset facebook-ystävien määrä radikaalisti, kun riskejä ei haluta ottaa. Itse olen ollut blogini suhteen joko onnekas tai sivuilleni on eksynyt vain fiksuja ihmisiä. En muista poistaneeni mitään muuta kuin roskapostikommentteja.
Kommentit
Lähetä kommentti