Miehenkuvia

Joskus kauan sitten Jörn Donner ohjasi elokuvan Naisenkuvia. Nyt ohjataan miehenkuvia, tällä kertaa tarkoituksena ei ole paljastaa ruumista vaan sielua.  Suomalaisessa dokumenttielokuvassa miehenä olemisesta on tehty hiljattain runsaasti eri töitä.

On miestenvuoroa ja miehenkuvaa. Lehdissäkin herätellään keskustelua miehenä olemisen vaikeudesta. Yleensä kaikkea yhdistää se johtolanka, että suomalaisella miehellä menee tavalla tai toisella helvetin huonosti. Jokainen suomalainen mies on synkkyydessä marinoitu reppana.

Miesbuumin alussa ajattelin, että tämähän on hyvä homma, vihdoinkin myös miehet puhuvat kipeistä asioista ja saavat avautua kaltoinkohtelustaan elämässä. Nyt olo on taas sellainen, että eikö suomalaisesta miehestä todellakaan löydy mitään hyvää kerrottavaa.

On surullista, että vasta 2010-luvulla suomalaiselle miehelle on annettu oikeudet puhua tuskastaan julkisesti, niin että sitä ei pidetä vonkumisena tai epämaskuliinisena neiteilynä.

Totuus on kuitenkin se, että vaikka miehet julkisuudessa tai julkkismiehet puhuvat ongelmistaan, niin tosielämässä moista harvoin tapahtuu. Osin tämä johtuu miehistä itsestään, mutta myös siitä, mitä naiset miehistä ajattelevat. Eivät naiset ole muuttaneet kuvaansa oikeasta miehisyydestä, vaikka muuta väittävätkin. Miehen pitäisi yhä olla miehekäs suojelija eikä pillittäjä, kun mennään yksilötasolle.

Miesten ongelmat myös tuskin poistuvat, jos koko ajan jankataan, kuinka helvetin ongelmaisia miehet ovat.  Suomalainen mies on pärjännyt hyvin. Sanomalehti kädessä murjottavasta pelotteesta on kasvanut lapsistaan huolehtiva mies. Pääosin.

Mutta jos miestä on käsketty muuttumaan ja miehet ovatkin muuttuneet, niin kyllä sen täytyisi saada myös jotain poiskin.  Mies on samaan aikaan sekä mies että nainen, mutta naisten on annettu rauhassa jäädä vain naisiksi.

Ei naisia kukaan ole komentelemassa perinteisiin miesten töihin eli kodin nikkarointiin tai renkaita vaihtamaan, siinä missä miehiä usutetaan perinteisesti katsottuihin naisten töihin eli kodin ja lasten hoitoon. Tämä on ollut ja tulee olemaan naisten yksinoikeus.

Kysyn silti.



Olisiko vihdoinkin aika keksiä suomalaisesta miehestä jotain muutakin kuin ikävää kerrottavaa tai kirjoitettavaa?