Kreikan tie on meidänkin tiemme?

Kuva: Wikimedia Commons

Kreikan talous on päreinä kuten kuvan Poseidonin temppeli. Jumalat eivät Kreikkaa enää auta, vaan ihan rehellinen kapitalisti, mikäli katsovat saavansa rahansa takaisin.



Minun täytyy tunnustaa, että tunnen niin huonosti talouspolitiikkaa, etten tiennyt Kreikan olevan sellaisessa jamassa kun se on, ennen kuin se meille kerrottiin. Mutta harvalla Etelä-Euroopan maalla on koskaan mennyt hyvin, ennen kuin EU ryhtyi pumppaamaan rahaa pohjattomiin kaivoihin.

Ironista kyllä, Kreikka toimi Euroopan ensimmäisenä yhdistäjänä ja nyt myös EU:n hajoittajana, jos kriisi leviää muualle Eurooppaan. En jaksa uskoa koskaan eurooppalaisten keskinäiseen solidaarisuuteen. Euroopan maiden talous taitaa olla maassa kuin maassa huterilla savijaloilla, joten tuskin nyt Kreikkaa voi sentään kaikesta syyttää, kuten nyt on tehty.



Mutta Kreikalla on ollut Euroopan kohtaloissa sormensa jo vuosisatoja. Historiallisesti tarkastelleen Kreikka siis yhdisti Eurooppaa ensimmäisen kerran, jos Napoleonin kukistamista ei lasketa mukaan. Kreikkalaiset nimittäin kyllästyivät 1820-luvulla Osmanien valtakunnan ikeeseen ja ryhtyivät itsenäisyystaisteluun. Vanhan antiikkiromantiikan innoittamana monet vapaaehtoiset ympäri Eurooppaa ryntäsivätkin vapauttamaan Kreikkaa. Vihollinenkin oli riittävän aasialainen kaikille Euroopan maille.



Jopa runoilijatkin kuulivat sodan kutsun ja sen tietää, miten siinä käy. Englantilainen runoilija Lordi Byron sairastui Kreikassa ja kuolikin siellä. Kreikan vapaustaistelu synnytti myös kansallisvaltioiden idun Eurooppaan ja sen tiedämme, kuinka moneen sotaan tuo ajattelu on Euroopassa johtanut.

Vaikka demokratian katsotaan lähteneen antiikinkreikasta, nyky-Kreikassa ei demokratiaa ole tunnettu kuin muutaman vuosikymmenen. Ei ihme, että julkisissa palveluissa on käsittämättömiä etuja virkamiehillä ja muilla valtaapitävillä. Tuskin virkamiehet demokratian tullessa ensimmäisenä omia etujaan poistavat. Mutta jos Kreikan julkiset palvelut nielevät rahaa, niin sama vaivaa koko Eurooppaa.

On hurskastelua Suomen päättäjiltäkin kauhistella Kreikan velkaantumista, kun valtio että kunnat velkaantuvat järkyttävää vauhtia. Ja aivan kuten Kreikassa myös Suomessa politiikka ja poliitikot estävät kaikki uudistukset. Suomessa ollaan Kreikasta poiketen siinä tilanteessa, että virkamiehet puolestaan tarjoilisivat rohkeitakin ratkaisuja tilanteen muuttamiseksi. Mutta jos radikaaleja ratkaisuja ei uskalleta poliittisessa päätöksenteossa tehdä,  velkaantuminen jatkunee Suomessakin Kreikan kaltaiseen julkisen talouden romahdukseen asti, mikäli lainahanat tyrehtyvät.

Mutta ajatelkaa, jos julkisia palveluita kohdeltaisiin yhtä tylysti kuin yksittäistä ihmistä. Kun velkaannut riittävästi, eikä sinulla ole maksukykyä, ei sinulle anneta mitään armoa. Kaikki liikenevä viedään ja jos jaloilleen pääsetkin, niin leijonanosa lähtee.



Entäs jos Kreikkakin tyhjennettäisiin vain kylmästi?