Paluu 70-luvulle

Olen välillä ilmaissut tyytymättömyyteni 2000-lukuun ja ilmaissut kaipuuni 70-luvulle. Nyt toiveesta on tullut valitettavalla tavalla totta. Suomessa on nimittäin yhtä paljon köyhiä kuin 70-luvulla. Katsokaa vaikka itse. 

Sinänsä tämä THL:n tekemä suomalaisten hyvinvointitutkimus kuuluu jälleen kerran sarjaan itsestäänselvyydet. Kaikki nämä tutkimuksen tulokset olisin pystynyt itsekin päättelemään. Niin kuin myös valtaosa kansasta.

Eipä tämä kansan kahtiajako ole ollut salaisuus enää kenellekään. Kuten juttu kertoo, niin 70 prosentilla kansasta pyyhkii hyvin, mutta 30 prosenttia on kyllä ikävän näkyvä köyhälistö parempiosaisille, muttei vielä riittävä määrä, että yhteiskuntaelämä kääntyisi levottomaksi. Vähemmistö on vieläpä pysynyt varsin hiljaisena ja nöyränä. Muutoksia parempaan suuntaan on tuskin siis odotettavissa.

Aina vedotaan myös siihen, että kansainvälisesti katsoen tuloerot ovat Suomessa pienet. Pitäisikö vai sitten pyrkiä kansainvälisyyteen tässäkin suhteessa. Suomella on kyllä varaa tukea Irlantia ja Portugalia, mutta ei omia köyhiä. Tämä ei kyllä köyhän kansan tajuntaan millään mene.

Vaikka lapsiköyhyys on jutussa nostettu esiin, veikkaan, että lapsia enemmän köyhyydestä kärsivät aikuiset. Köyhyydessä kasvanut lapsi kun tietää paremmasta vasta mentyään kouluun ja kohdatessaan siellä muiden ivan köyhyydestään. Lapsen vanhempi sen sijaan muistaa joka hetki, ettei voi tarjota lapselleen taloudellisesti parempaa. Tämän kohtalon olisi suonut jääneen 70-luvulle.