Hautajaisrunot

Isän hautajaiset olivat viikonlopulla. Ajattelin laittaa tänne hautajaisia varten kirjoittamani runot niitä ihmisiä varten, jotka ovat käyneet saman läpi. Kaikkihan saman tulevat käymään läpi, joilla isä on.

Olen kirjoittanut paljon runoja isän kuolemasta. Olen ajatellut ehkä myös julkaista niitä, kunhan aikaa kuluu. Kuolema ja suru ovat aiheita, joista ihmiset saavat lohtua. Ja juuri lohtua haluaisin ihmisille tuoda.



Isän hautajaiset olivat kaunis ja hiljainen tapahtuma, niinkuin hautajaiset useimmiten ovat. Isän lähimmät olivat kaikki paikalla. Raskainta hautajaisissa oli kantaa oma isä maan lepoon. Olen jotenkin niin sekaisin ja hämilläni, etten muista koko tilanteesta mitään.

Kävinkin jättämässä isälle vielä yöllä yksin omat jäähyväiseni. Tilanne kuulostaa dramaattisemmalta kuin mitä se oikeasti oli.

Hautajaisten jälkeen myös sieluun tuli enemmän rauhaa, kun tietää isän nyt lepäävän rauhassa lähellä paikkaa, jossa hän kasvoikin.

Vaikka en toivottavasti ole vähään aikaan vielä kuolemassa, ajattelin hankkia hautapaikan samalta hautausmaalta Heinävedeltä, jonne isä haudattiin. Ahdistaa ajatus tulla haudatuksi johonkin pääkaupunkiseudun jättimäiseen hautausmaahan. Haluaisin viimeisen lepopaikkani olevan lähellä luontoa, ei moottoritietä.

-------------------------------------------------------

Olet nyt siellä jossain,

missä sinulla on rauha.

Lepää rauhassa, isä.

Me turvaamme polkusi,

me kannamme huolesi.

Muista vain levätä, isä.



----------------------------------------------------



Aurinkosi laski,

mutta me näemme vielä, isä.

Me kannattelemme aurinkoa

puolestasi, sillä emme unohda sinua, isä.

Näet meidät siellä

hyvien asioiden maailmassa,

ja hymyilet meille, sanoen:

minulla on täällä kaikki hyvin.