Suomalaisesta miehestä, rattijuopoista ja perhesurmista


Viime viikkoina kotimaan ykkösuutisina ovat olleet rattijuoppous ja perhesurmat. Molempiin aiheisiin linkittyvät suomalainen mies ja kuolleita lapsia.


Käsittelen ensiksi tuon pikkutytön hengiltä ajaneen rattijuopon uutista. Poliitikot reagoivat uutiseen, ikään kuin rattijuoppous olisi Suomessa vasta nyt iso ongelma. Vahva reagointi johtui tietenkin uhrista, joka oli lapsi. Useimmiten rattijuoppo ajaa kuitenkin hengiltä itsensä tai ystävänsä.


Tarkastelin poliisin tilastoja ja rattijuoppoidesta kiinnijääneiden määrä on itse asiassa laskenut jo vuosia. Se voi johtua tietenkin myös vähentyneistä puhallutuksista, sillä en usko, että kännissä ajaminen tästä maasta häviäisi koskaan.


Esimerkiksi itselläni on ollut ajokortti nyt yli kolme vuotta ja minut on puhallutettu tasan kerran. Joten poliisin haaviin jääneekin törkeitä lukemia puhaltavat, joiden epävarman ajon jo huomaa teillä, sillä ratsiaan joutuminen on harvinaista herkkua. Itse olen ihmetellyt, miksei promillerajaa voisi laskea tasan nollaan. Kiltit krapulakuskit eivät ottaisi ainakaan minkäänlaista riskiä ja lähtisivät ajamaan vasta kun ovat varmoja, että puhaltavat nollat.


Ongelma ovatkin toistuvasti kovassa humalassa ajavat, joilla ei ajokorttia edes enää ole tallella. Heitä ei tunnu pysäyttävän mikään kuten tämän pikkutytön hengiltä ajaneen tapauksessa. Elämänhallinta on ollut heillä mitä todennäköisemmin jo pitkän aikaa päin helvettiä, eikä mitään menetettävää ole.


Vaikka heidän autoonsa laitettaisiin alkolukko, niin kyllä he auton kehittävät muualtakin. Rattijuopon pakottaminen päihdehoitoonkaan ei tarjoa ratkaisua, sillä jokainen tiedämme, ettei mikään päihdeongelma häviä kuin ihmisen omasta tahdosta. Ainoa realistinen keino lieneekin tuomioiden koventaminen. Linnasta ei rattiin lähdetä.


Isien suorittamat perhesurmat ovat jostain syystä viime aikoina olleet räjähdysmäisessä kasvussa. Suomessa väännetään selvityksiä aiheesta kuin aiheesta, mutta yksikään virkamies tai asiantuntija ei ole keksinyt muuta selitystä perhesurmia kuin vanhan selityksen, että kuinka palveluita ei ole niitä tarvitseville, yhteisöllisyys on kadonnut ja että suomalainen mies on kriisissä. Ei kai.


Ja niinpä. Mutta nämä perhesurmaajat tuskin apua hakisivat, vaikka sitä heille tyrkytettäisiin. Ihmisen, jonka mielestä ainoa ratkaisu on tappaa koko perhe, käytös on täysin arvaamatonta. Monessa tapauksessa minkäänlaista epäsosiaalista käytöstä ei ole heistä havaittu.


Mutta näissä parissa viimeisessä tapauksessa ukot ovat terrorisoineet koko perhettä ja jos minkälaista ammattiauttajaa on vieraillut kotona niin kuin poliisiakin. Herää kysymys: Ymmärretäänkö liikaa? Jos perheen äiti ei ymmärrä viedä lapsia pois, viranomaisen on sen tehtävä. Jos äiti itse haluaa jäädä nyrkkeilysäkiksi, on se hänen valintansa, mutta yhdenkään lapsen ei ole elettävä missään helvetissä. Jos nyrkki heiluu kotona, lapset pois heti, ei mitään vuosikausien perhetyöntekijöiden marssia kotiin, joka ei väkivaltaista miestä mihinkään muuta.


Mutta ei tämän päivän Suomessa muutenkaan suomalaisella miehellä ole kaikki kunnossa, kun kynnys tappamiseen on herkemmässä kuin ennen. Silloin perhe ajettiin lumihankeen kännipäissään, mutta nyt on tapettava kaikki.


Monessa näissä perhesurmatapauksessa on ilmeisesti ollut erotilanne tai sen uhka. Onko itsekkäämpää tekoa, kun tappaa lapset, jos nainen lähtee. Suomalaisen miehen on jotenkin äärimmäisen vaikea kestää ihmissuhdepettymyksiä. Ja tänä päivänä suhteen loppuminen on pikemminkin selviö kuin sattuma. Jos laskee kaikki yhden kortin varaan, seurauksena ei voi olla kuin katastrofi. Sen on joutunut oppimaan moni mies Suomessa. Niin minäkin, mutta en silti heiluta puukkoa tai nyrkkiä kenellekään.

Kommentit

Suositut postaukset