Viimeinen sota

Pysytään historiassa.



Tänään 2.4. tuli kuluneeksi 30 vuotta Falklandin sodan alkamisesta. Sodassa Argentiina ja Iso-Britannia ottivat yhteen piskuisten saarten omistuksesta Etelä-Atlantilla. Maat olivat vääntäneet kättä saarista jo useamman sadan vuoden ajan. Välillä saarille muuttivat argentiinalaiset ja sitten taas britit häätivät heidät sieltä pois ja asuttivat saaret omalla väellään. Loppujen lopuksi saaret jäivät briteille.



Vuonna 1982 Argentiinaa hallitsi sotilasjuntta, joka halusi kääntää kansan katseet diktatuurin ikeestä ja surkeasta taloudesta pois. Ja mikäs sen parempi keino, kun ryhtyä sotimaan. Pahaksi onneksi Iso-Britanniaa vain hallitsi rautarouva Margaret Thatcher, joka huomasi hänkin tilaisuutensa kansansuosionsa kohottamiseen, joka oli kolhiutunut rajuista säästötoimista. Ja eipä hän halunnut olla se pääministeri, jonka aikana vanhan imperiumin viimeisetkin etäpesäkkeet vietiin pois.



Falklandin sota ei ollut historian verisin sota, eikä edes pisin, sillä se kesti vain pari kuukautta. Vaikka britit voiton veivätkin, joutuivat myös britit kärsimään tappioita. Argentiinan sotilasjuntalle tappio merkitsi taas lopun alkua.



Mutta merkitsi jotain muutakin tämä kaukainen sota maailmanhistorialle. Näillä näkymin Falklandin sota oli viimeinen sota, jota kävivät kansallisvaltiot keskenään. Oli selkeä vihollinen, eikä sodassa keskitytty siviilien teurastamiseen, joita ei edes muutaman tuhannen asukkaan Falklandin saarilla paljoa ollut.



Nythän sodat ovat mitä monituisimpia kansallisvaltion sisällä käytäviä sisällissotia, jotka jatkuvat iäisyyden. Rauhansopimuksia on mahdotonta tehdä, sillä sotalordit ajavat vain omaa etuaan. Jos ennen sisällissodassakin taistelivat ideologiat tai edes eri kansanryhmät keskenään, niin kuka enää ottaa selvää sisällissotien syystä.



Jotta ei totuus unohtuisi, niin mainittava on Irakin-Iranin sota, jota sitäkin käytiin kansallisvaltioiden kesken. Sota kestikin vuodesta 1980 uuvuttavat kahdeksan vuotta. Irakin-Iranin sota sai jopa ensimmäisen maailmansodan kaltaisia piirteitä sitkeine asemasotineen, rintamalinjoineen ja taistelukaasuineen.



Usakin hyökkäsi myös kahteen otteeseen Irakin kimppuun 1991 ja 2003, mutta kummallakin kerralla sodan lopputulos oli samantien selvä, eikä mistään lähestulkonkaan tasaväkisestä sotimisesta voi puhua. Toisella kerralla sitten ajauduttiin uuvuttavaan sisällissotaan, joka vasta nyt osoittaa rauhoittumisen merkkejä.