Moraalivaje

Moni muistaa Gordon Gekkon. Tuon häikäilettömän sijoittajan 1980-luvulta ja Wall Streetiltä. Gekkoa näytteli ansiokkaasti elokuvassa Michael Douglas.

Näin Wall Streetin jatko-osan Money Never Sleeps. Aivan yhtä hyvä ei jatko-osa ollut kuin esikoinen, mutta ei huonokaan. Jatko-osassa Gekko pääsee vankilasta ja ryhtyy luennoimaan rahavallan kurjuudesta, kunnes veri vetää Gekkon jälleen osakekeinottelijaksi.

Gekko luennoi moraalivajeesta eli siitä, että pankit eivät enää kunnioita asiakkaidensa rahaa, vaan kohtelevat sitä kuin omaansa. Oikeaa rahaa ei enää ole, vaan niitä vilkkuvia numeroita näytössä. Huonosti siinä kävi, kuten tiedämme. Suomen tai edes maailman talous ei ole toipunut ennalleen.

Gekko kertoi myös, että ahneus on nykyisin täysin hyväksyttyä, missä se vielä 80-luvulla oli paheksettua. No, tuota en välttämättä allekirjoita. Ahneita ihmiset ovat aina olleet, nyt vain kukaan ei joudu enää vastuuseen talouden romuttamisesta.

Ihmiset itse toimivat niin, kun heille kerrotaan. Nousukaudella kaikki kynnelle kykenevät hassaavat rahaa. Nyt vain osalta on kadonnut kokonaan rahan ymmärryksen taju. Rahaa käytetään (lainataan), vaikka sitä ei oikeasti ole. Ja miksi eivät käyttäisi, näkymätöntä rahaa kun hassaavat valtiotkin.

Näkymätön raha on vaarallinen vastustaja. Minutkin houkuteltiin aikoinaan osakesäästämiseen. Mitään järisyttävää voittoa ei ole tullut. Käytännössä olen vain lainannut kai rahaa sijoittajille ja kenties joskus saan omani takaisin. Vaikea noista säästämisistä on edes päästä eroon. Jos todellista voittoa hakee, täytyisi olla rahaa laittaa runsaasti enemmän kuin mitä pieni ihminen voi laittaa.

Rahan maailmassa pieni ihminen häviää aina. Ja me edesautamme kohtaloamme. Minä en ole käyttänyt käteistä rahaa vuosiin kuin satunnaisesti. Korttia höylätessä todellinen raha sumenee silmissä. Paluuta nappikauppaan ei ole.

Kun tämä taantuma on joskus ohi, niin olemmeko oppineet mitään. En usko, talous on ajautunut kuplaan aina historiassa. Miksi se ei sitä tekisi tulevaisuudessa.