Olenko vain yliherkkä?

Eräästä naistenlehdestä luin, silloin tällöin kun niitä selailen, että nyt on tunnustettu tässä maailmassa yliherkkien ihmisten olemassolokin.

Moni ajattelee varmasti, että yliherkkyydellä tarkoitetaan vain tunneyliherkkyyttä, mutta ei, yliherkkä voi olla äänille, valolle, jutun mukaan melkein kaikelle.

Yliherkkiä nykyisin väittävät miltei kaikki ihmiset olevansa, vaikka olisivatkin itsekkäitä kuin mitkä.

Itse olen yliherkkä äänille, jopa ovenpaukahdus tai yllättävä huudahdus saa säikähtämään kunnolla.

Samoin tilaisuudet, jotka pursuavat ihmisiä ja heidän puhettaan, saavat minut ahdistumaan. Ahmin kaikkea puhetta ja luonnollisesti ylikuormitun. En osaa erottaa tarpeellista ja tarpeetonta.

En oikein koskaan muista ensimmäisellä kerralla esiteltäessä edes ihmisen etunimeä, koska mieleni räpeltää samaan aikaan monen muun asian kimpussa.

Aistit tai niiden tunnistaminen on toisilla ihmisillä vahvempi kuin toisilla. Aistin esimerkiksi hyvin ihmisten mielialoja, välillä tuo taito on jopa ahdistavaa, koska mieliala tarttuu helposti, varsinkin jos mieliala on negatiivinen.

Ja liikenne uuvuttaa minut täysin, sillä liikenteessä on tarkoituskin tarkkailla montaa asiaa samaan aikaan.