Kirjallisia kuulumisia

Uusi runokokoelmani näkee kohta päivänvalon. Ainakin minun puolestani se on siinä vaiheessa, etten halua tai osaa sitä muuttaa kovinkaan paljon. Kirja kantaa tässä vaiheessa nimeä Glamour kuolee.

Mukana on toimittajan työssä kohtaamiani tapahtumia ja ihmisiä. Varsinaiseksi julkkisrunoiksi kirjan runoja ei voi kutsua, mutta julkisuudesta ja maineesta kertoviksi kyllä. Runoja en ole halunnut tehdä täysin ajankohtaisiksi, sillä täytyy ajatella lukijaa 50 vuoden päähän. Laitan kyllä likoon itseni kirjassa siinä missä muutkin.

Lisäksi kirjastani löytyy runoja myös isäni kuolemasta, menetetystä rakkaudesta sekä Helsingistä ja helsinkiläisistä. Tämä kaupunki tai oikeastaan kantakaupunki käynnisti uudelleen haluni kirjoittaa jotain valmiiksikin asti.

Kiitos Helsingille sekä muutamalla ihmiselle, jotka ovat jaksaneet kannustaa. Kustantajaa kirjalleni ei etukäteen ole, saa nähdä, jos tällä kertaa sellainen löytyisi.

Elokuussa ilmestyy myös tekstini Rakkaani, romaanihenkilö -kirjassa, jonka julkaisee Avain-kustantamo. Olen kirjassa yksi kirjoittaja muiden joukossa. Mukana on nimekkäitäkin kirjailijoita. Kenestä tai kenen kirjailijan romaanihenkilöstä kirjoitan, en vielä luonnollisesti paljasta.


Kommentit

  1. Onneks olkoo tulevista julkaisuista! Miltä se tuntuu, kun oman käden jälki näkyy, kun oma teksti on julkaistu? itse joskus haaveillut salaa siitä jos omia kirjoituksia julkaistaisiin..

    VastaaPoista
  2. Enpä oikein tiedä, tuntuuko enää miltään. Vaikka hieno asia tietenkin. Tuntuu, että olisi pitänyt jo paljon aiemmin saada julkaistuksi. Mutta ehkä persoonani ei vain sovi oikein tämän ajan kustantajille, en tiedä. Tsemppiä sinulle.

    VastaaPoista
  3. Minä ei-vielä-julkaisseena katson aina esikoiskirjailijoiden syntymävuodet ja revin hiuksiani, kun ovat esim. 80-luvulla syntyneitä :) Kaverini kyllä sanoi, että kovin moni julkaisee esikoisensa yli nelikymppisenä tai vanhempana. Tajuta kai pitäisi, ettei sillä ole mitäämn väliä koska se tapahtuu. Kunhan tapahtuu, jos sellainen tahtotila on.

    VastaaPoista
  4. Ei helvttt! Viestini katosi. Yritän uudestaan.

    Itse ei-vielä-julkaisseena revin aina hiuksiani kun näen jutun esikoiskirjailijasta, joka on 10 vuotta itseäni nuorempi. Niitä on joka paikassa! Mutta kaverini sanoi että eipäs ole - tosi moni julkaisee esikoisensa nelikymppisenä tai vanhempana. Eikä sillä ole MITÄÄN VÄLIÄ. Koska se tapahtuu. Kunhan tapahtuu, jos sellaiselle palava tarve on. (Kuten on.)

    VastaaPoista
  5. Kyllä sitä kieltämättä vilkuilee syntymävuodet ja vanhaa kalustoa alkaa olla. Vähän tuntuu, että yleensä pidemmän ja kantavamma uran tekevät ne, jotka ovat päässeet nuorena julkaisemaan. Ei onneksi aina.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset