Edustavatko toimittajat enää kansaa?
Usein olen miettinyt, kun olen lukenut Helsingin Sanomista tai muista vastaavista laatujulkaisuista isosilmälasipäisten toimittajien kolumneja, että kuinka hyvin heillä on tiedossa se, miten tavallinen kansa ajattelee.
Kolumneillaan he tarkoittavat varmasti hyvää. Suvaitsevaisuutta ja muita arvoja toitotetaan. Hyvä niin. Miehetkin muistetaan usein haukkua, ainakin tavalliset sellaiset, sillä valtaosa toimittajista on naisia ja he eivät tunnu näkevän sukupuolensa ulkopuolelle. Toisin kuin esimerkiksi nuoret miestoimittajat näkevät. Vanhan liiton miehet ovat asia erikseen.
Suurin osa toimittajista on taistellut itsensä kaikkein suosituimpaan yliopistolinjaan eli viestintään. He ovat taatusti fiksuja, ei yliopiston portit muuten aukea. Itse taas olen raivannut tieni toimittajan ammattiin elämänkoululla.
Minulla ei ole viestinnän teoreettista osaamista, mutta silti uskaltaisin väittää, että toimittajan tärkein ase, kirjoitustaidon lisäksi eli yleistietämys ja kyky nähdä erilaisten ihmisryhmien sieluun on paremmalla tolalla kuin monella muulla toimittajalla.
Kysymys ja vastaus. Onko toimittajan tehtävänä kansanvalistaa tavallista kansaa oikeaan ajatteluun ilottomilla ja yksipuoleisilla kolumneilla vai voisiko toimittaja tutustua siihen tavalliseen kansaan, jonka ajattelutapa ja elämä ei kolumneissa tunnu isosilmälasipäistä toimittajaa enää kiinnostavan.
Mitään tavallista kansaa ei pitäisi perinteisessä mielessä olla olemassa. Koulujärjestelmämme olisi pitänyt valistaa rahvaskin. Silti isosilmälasipäisten toimittajien kolumneissa tapaa usein varsin suppeaa suhtautumista kansan ajatteluun. Täytyisi ajatella samoin tavoin kuin toimittaja itse, se olisi se oikea tapa ajatella.
Itse olen kauan sitten ulkoistanut omat mielipiteeni haastateltavan tai kyseisen jutun aiheen suhteen. Minun tehtävänä ei ole valistaa maailmassa, jossa tieto on halutessaan kaikkien saavutettavissa. Minä haluan kertoa elämästä sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin haluaisin sen itse olevan.
Ehkä tämä ei vain enää osallistu sellaisilta, jotka eivät ole kansan riveistä tai ovat halunneet unohtaa kansan, koska koulutuksessa ei kerrota mitään kansasta, vaan millaista kansa täytyisi olla.
Kolumneillaan he tarkoittavat varmasti hyvää. Suvaitsevaisuutta ja muita arvoja toitotetaan. Hyvä niin. Miehetkin muistetaan usein haukkua, ainakin tavalliset sellaiset, sillä valtaosa toimittajista on naisia ja he eivät tunnu näkevän sukupuolensa ulkopuolelle. Toisin kuin esimerkiksi nuoret miestoimittajat näkevät. Vanhan liiton miehet ovat asia erikseen.
Suurin osa toimittajista on taistellut itsensä kaikkein suosituimpaan yliopistolinjaan eli viestintään. He ovat taatusti fiksuja, ei yliopiston portit muuten aukea. Itse taas olen raivannut tieni toimittajan ammattiin elämänkoululla.
Minulla ei ole viestinnän teoreettista osaamista, mutta silti uskaltaisin väittää, että toimittajan tärkein ase, kirjoitustaidon lisäksi eli yleistietämys ja kyky nähdä erilaisten ihmisryhmien sieluun on paremmalla tolalla kuin monella muulla toimittajalla.
Kysymys ja vastaus. Onko toimittajan tehtävänä kansanvalistaa tavallista kansaa oikeaan ajatteluun ilottomilla ja yksipuoleisilla kolumneilla vai voisiko toimittaja tutustua siihen tavalliseen kansaan, jonka ajattelutapa ja elämä ei kolumneissa tunnu isosilmälasipäistä toimittajaa enää kiinnostavan.
Mitään tavallista kansaa ei pitäisi perinteisessä mielessä olla olemassa. Koulujärjestelmämme olisi pitänyt valistaa rahvaskin. Silti isosilmälasipäisten toimittajien kolumneissa tapaa usein varsin suppeaa suhtautumista kansan ajatteluun. Täytyisi ajatella samoin tavoin kuin toimittaja itse, se olisi se oikea tapa ajatella.
Itse olen kauan sitten ulkoistanut omat mielipiteeni haastateltavan tai kyseisen jutun aiheen suhteen. Minun tehtävänä ei ole valistaa maailmassa, jossa tieto on halutessaan kaikkien saavutettavissa. Minä haluan kertoa elämästä sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin haluaisin sen itse olevan.
Ehkä tämä ei vain enää osallistu sellaisilta, jotka eivät ole kansan riveistä tai ovat halunneet unohtaa kansan, koska koulutuksessa ei kerrota mitään kansasta, vaan millaista kansa täytyisi olla.
Kauan sitten minun aktiiviaikoinani suurin osa meistä toimittajista kouliutui alalle jostain vain, ns. pystymetsästä. Tampereen maistereista jotkut olivat erinomaisia, toisia piti opettaa. En itse koskaan tunkenut omia mielipiteitäni tai jotain pöhköä kansanvalistusta päivittäisiin juttuihin tai uutisiin. Mielipidekirjoituksia sain ja joskus pitikin kirjoittaa ihan riesaksi asti. Itse epäilen usein nykyisten toimittajien moraalia. Onneksi vanhanaikaisia rehdin ja rankan työn sankareita vielä alalta löytyy.
VastaaPoistaNiinhän tuo on vaihtunut. Ennen tosiaan tultiin pystymetsästä, nyt vain aniharva. Harmi sinänsä, sillä erilaiset taustat luovat myös erilaisia toimittajia ja erilaisia juttuja.
VastaaPoista