Pikku kulkuri



Olen taas ollut vaihteeksi sairaana. Eilen iloa toi Charles Chaplinin elokuvat. Erityisesti Chaplinin poika. Chaplinin myöhäiskauden tuotanto sen sijaan on antanut liikaa tilaa katkeruudelle.

Lapsena Chaplinin mykkäelokuvat olivat suuria kokemuksia. Silloin pelkkä kuva ja musiikki riitti. Muistan itkeneeni jopa katsoessani Chaplinin poikaa. Enää se ei onnistunut. Liikuttuminen on aina vain vaikeampaa.

Chaplinin kulkurihahmo on ollut silti aina elämässäni mukana. Tuo surullinen hahmo, joka ei itse ymmärrä olevansa surullinen hahmo. Se jaksaa aina yrittää ja rakastua, vaikka kuinka potkittaisiin päähän.

Ilmankos hahmo on kestänyt aikaa, jos sille vaan antaa mahdollisuuden.

Kommentit

  1. Chaplinin elokuvat ovat ajattomia. Niissä on kauneutta, surua, salaperäisyyttä ja tunteita laidasta laitaan. Mikä siinä on, että liikuttuminen on aina vain vaikeampaa. onko sulla koskaan käynyt niin, että olisit halunnut liikuttua, mutta et ole sitä pystynyt, kyennyt? se on kummallinen tunne..Chaplin on hurmaava viattomuudessaan ja sinnikkyydessään..elämässä pitää olla hahmoja, jotka kestävät..

    VastaaPoista
  2. On käynyt kyllä niin, että liikuttua olisi halunnut, mutta ei ole onnistunut. Miehiä nyt tietysti ei kannusteta itkeä pillittämään muutenkaan.

    VastaaPoista
  3. luulen ettei se ole (sukupuolesta riippumatta)aina välttämättä helppoa liikuttua, vaikka olisi halua siihen, toki miehiä ei siihen pillitykseen kannusteta, niinku sanoit. tunteiden kirjo ja tunteiden näyttäminen ylipäänsä on haasteellista tietyissä tilanteissa..

    VastaaPoista
  4. On se joo Suomessa vähän sellaista pakonomaista se liikuttuminen. Toisaalta ihmiset jotka aina väittävät itkevänsä, kun ovat niin herkkiä, niin ei se aina tarkoita sitä. Ihminen voi olla hyvinkin herkkä, mutta ei kykene vain ilmaisemaan tunteitaan.

    VastaaPoista
  5. totta tuokin mitä sanot, että ihminen voi olla hyvin herkkä, mutta kyvyt tunteiden ilmaisulle voivat olla jostain syystä vaikeeta..työkalut niiden ilmaisulle voivat olla esim. kirjoittaminen, musiikki, taiteet, maalaaminen, runot..mikä kullekin sitten kolahtaa. aina ei tietysti näistäkään joka tilanteesta ole apua, mutta monesti sieltä joukosta voi löytyy se kanava, jolla ilmaisu lähtee liikkeelle...mutta itsestäänselvää se ei tietty ole..

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset