Häpeä ei ole sairaus
Eräs lääkäri sanoi eräässä lehtihaastattelussa hyvin, että häpeä ei ole sairaus. Kyse oli seksiviestejä lähettäneen Toimi Kankaanniemen sairauslomasta. Teknisesti ottaen lääkäri on täysin oikeassa. Häpeä ei ole sairaus. Kankaanniemen tapauksessa kyse on enemmän omien tekojen tuoman teon tuomasta järkytyksestä. Eikä oikeastaan siitäkään, vaan siitä, että oma häpeä on julkinen.
Suurin osa ihmisestä saa elää häpeänsä kanssa rauhassa. Toipua siitä. Poliitikolle häpeä on koko kansan naurun tai kauhistelun aihe. Poliitikkokin on vastuussa teoistaan. Se, jos miespoliitikkona seksiviestittelee kertoo jo siitä, että kyseessä on jonkinlainen pakkomielle. Se käy sairaudesta. Ei kukaan poliitikko voi kuvitella nykypäivänä, etteikö viestit ennemmin tai myöhemmin tulisi julkisuuteen.
Itse toimittajana osallistun tietenkin julkiseen ristinnaulitsemiseen, mutta jokainen meistä (uskoisin suurin osa) on tehnyt jotain sellaista, josta kantaa häpeää. Se voi olla nolo örvellys tai rakkaan loukkaaminen. Mikä tahansa.
Julkisuuden henkilön on turha heittäytyä marttyyriksi. Suomessa harva on ilman omaa tahtoaan julkisuudessa, vaikka heitäkin jokunen on. Toimikin voisi tulla rehdisti ulos kolostaan. Kestää se päivä salamavalojen alla ja jatkaa elämäänsä. Netissä jutut säilyvät ikuisesti, mutta niitä ei ole pakko lukea.
Häpeän kanssakin tottuu elämään, vuosi vuodelta harvemmin häpeä vierailee Toiminkin sielussa, jos hän itse tunnustaa itselleen tekonsa ja edes katuu niitä. Se on uuden väittelyn aihe, täytyykö hänen katua. Ilmeisesti kukaan ei ole nostanut ahdistelusyytettä. Vuonna 2015 Toimin viestit ovat vähintäänkin kyllä mauttomia. Yksityiselämässä omalle rakkaalle tietenkin jokainen saa kirjoittaa niin kiihkeästi kuin haluaa. Sitä ihmisten sietäisi tehdän enemmänkin.
Suurin osa ihmisestä saa elää häpeänsä kanssa rauhassa. Toipua siitä. Poliitikolle häpeä on koko kansan naurun tai kauhistelun aihe. Poliitikkokin on vastuussa teoistaan. Se, jos miespoliitikkona seksiviestittelee kertoo jo siitä, että kyseessä on jonkinlainen pakkomielle. Se käy sairaudesta. Ei kukaan poliitikko voi kuvitella nykypäivänä, etteikö viestit ennemmin tai myöhemmin tulisi julkisuuteen.
Itse toimittajana osallistun tietenkin julkiseen ristinnaulitsemiseen, mutta jokainen meistä (uskoisin suurin osa) on tehnyt jotain sellaista, josta kantaa häpeää. Se voi olla nolo örvellys tai rakkaan loukkaaminen. Mikä tahansa.
Julkisuuden henkilön on turha heittäytyä marttyyriksi. Suomessa harva on ilman omaa tahtoaan julkisuudessa, vaikka heitäkin jokunen on. Toimikin voisi tulla rehdisti ulos kolostaan. Kestää se päivä salamavalojen alla ja jatkaa elämäänsä. Netissä jutut säilyvät ikuisesti, mutta niitä ei ole pakko lukea.
Häpeän kanssakin tottuu elämään, vuosi vuodelta harvemmin häpeä vierailee Toiminkin sielussa, jos hän itse tunnustaa itselleen tekonsa ja edes katuu niitä. Se on uuden väittelyn aihe, täytyykö hänen katua. Ilmeisesti kukaan ei ole nostanut ahdistelusyytettä. Vuonna 2015 Toimin viestit ovat vähintäänkin kyllä mauttomia. Yksityiselämässä omalle rakkaalle tietenkin jokainen saa kirjoittaa niin kiihkeästi kuin haluaa. Sitä ihmisten sietäisi tehdän enemmänkin.
Kommentit
Lähetä kommentti