Tallinnasta takaisin ja puhetta Venäjästä
Tere. Olin Tallinnassa viime viikolla parin päivän lomalla. Heinävedellä kun oli satanut räntää. Tallinnassa en ihmeempiä tehnyt. Nautin hyvästä ruoasta ja tietenkin juomasta. En kirjoittanut siellä mitään. Tallinnassa olin pidempään viimeksi kymmenen vuotta sitten. Ihan hieno paikka. Palvelu pelaa pääosin hyvin. Ainoastaan taksikuskin kanssa tuli väittelyä.
Vaikka yritin Tallinnassa pitää itseäni uutispimennossa niin lähes joka paikasta löytyvä wifi-verkko houkuttelee selaamaan kännykästä uutisia. Sinänsä olen aika kova päivittämään muutenkin sosiaaliseen mediaan.
Reserviläiskirjettä en ole vielä saanut, enkä edes tiedä kuulunko reserviin. Yhtä ainutta kertausharjoituskutsua en ole elämässäni edes saanut. En taida edes saada koskaan korpaalin natsoja. Monihan on tätä kirjeen lähetysajankohtaa pohtinut, kun tilanne on jännittynyt koko Euroopassa. Armeija väittää, että päätös tehtiin jo viisi vuotta sitten, mutta vain uskoisi, etteikö tilanne Ukrainassa oli tätä päätöstä vauhdittanut.
Kirje nyt todistaa sen, ettei Suomi nöyristele Venäjää, jos Venäjän jokaista reaktiota pelättäisiin tuo kirje olisi jätetty lähettämättä. Sofi Oksanen nyt taas on käynyt kertomassa Suomen suomettumisesta eli pelosta väittää Venäjälle vastaan. En ymmärrä miksi suomalaisten edes pitäisi uhitella Venäjälle. Järkevintä olisi pysyä sivussa, mutta maailmanhistoria todistaa, ettei se ole aina mahdollista.
Uutisia Venäjästä kyllä riittää. Se alkaa olla jo oma uutisgenrensä meillä ja muualla länsimaissa. Välillä olen katsellut englanninkielistä venäläistä uutiskanavaa RT:tä. Siellä annettava kuva on varsin erilainen. Esimerkiksi Usan rotumellakat saavat siellä huomattavasti enemmän palstatilaa kuin Suomessa. No, eipä liene yllätys. Totuus kaikessa taitaa olla länsimaisten ja venäläisten medioiden välimaastossa.
Tallinnassa vappua ei juhlittu muuten millään tavalla pisti silmään. Onkohan vappupäivä siellä edes vapaapäivä?
Vaikka yritin Tallinnassa pitää itseäni uutispimennossa niin lähes joka paikasta löytyvä wifi-verkko houkuttelee selaamaan kännykästä uutisia. Sinänsä olen aika kova päivittämään muutenkin sosiaaliseen mediaan.
Reserviläiskirjettä en ole vielä saanut, enkä edes tiedä kuulunko reserviin. Yhtä ainutta kertausharjoituskutsua en ole elämässäni edes saanut. En taida edes saada koskaan korpaalin natsoja. Monihan on tätä kirjeen lähetysajankohtaa pohtinut, kun tilanne on jännittynyt koko Euroopassa. Armeija väittää, että päätös tehtiin jo viisi vuotta sitten, mutta vain uskoisi, etteikö tilanne Ukrainassa oli tätä päätöstä vauhdittanut.
Kirje nyt todistaa sen, ettei Suomi nöyristele Venäjää, jos Venäjän jokaista reaktiota pelättäisiin tuo kirje olisi jätetty lähettämättä. Sofi Oksanen nyt taas on käynyt kertomassa Suomen suomettumisesta eli pelosta väittää Venäjälle vastaan. En ymmärrä miksi suomalaisten edes pitäisi uhitella Venäjälle. Järkevintä olisi pysyä sivussa, mutta maailmanhistoria todistaa, ettei se ole aina mahdollista.
Uutisia Venäjästä kyllä riittää. Se alkaa olla jo oma uutisgenrensä meillä ja muualla länsimaissa. Välillä olen katsellut englanninkielistä venäläistä uutiskanavaa RT:tä. Siellä annettava kuva on varsin erilainen. Esimerkiksi Usan rotumellakat saavat siellä huomattavasti enemmän palstatilaa kuin Suomessa. No, eipä liene yllätys. Totuus kaikessa taitaa olla länsimaisten ja venäläisten medioiden välimaastossa.
Tallinnassa vappua ei juhlittu muuten millään tavalla pisti silmään. Onkohan vappupäivä siellä edes vapaapäivä?
Kommentit
Lähetä kommentti