Historia ei ole aina totta

Olen lueskellut kirjaa historiallisista harhakäsityksistä. Kirja on nimeltään Maailman pisin pajunköysi. Siinä kumotaan ihmisten hellimiä harhakäsityksiä historian suurhenkilöistä että tapahtumista.

Pakko myöntää, että moni historian harhakäsityksistä, ainakin ne, jotka kirjasta löytyivät on jo kumottu. Historian käsittelyn kannalta oma aikamme on ehkä ensimmäistä kertaa objektiivisin, jos historian suhteen täysi objektiivisuus on ylipäätään edes mahdollista.

Historian tulkinta on aina sitä vaikeampaa, mitä kauemmaksi ajassa menemme. Antiikin ajoista ei välttämättä ole kuin muutama kirjallinen lähde jäljellä ja muuta käsitystä on mahdotonta saada. Esimerkiksi antiikin keisarista on voinut sen ainoan kirjallisen lähteen kirjoittaa keisarin pahin vihamies.

Kaikenmaailman kaskutkin jäävät usein ihmisten mieliin paremmin kuin historialliset faktat. Tuskin kukaan tosissaan uskoo, että Katariina Suuri olisi harrastanut seksiä hevosen kanssa, mutta tuo taru on jäänyt elämään.

Despooteista ja diktaattorista tarinoita riittää, koska luonnollisesti olivat aikoinaan vihattuja ja pelättyjä. Nykytiedon mukaan keisari Nero ei soitellut huilua Rooman palaessa ympäriltä, koska ei ilmeisesti edes ollut kaupungissa tai ainakaan siellä, missä hänen väitettiin olevan.

Lähihistoriastakin taruja löytyy. Esimerkiksi FBI:n pelätyn johtajan J. Edgar Hooverin väitettiin pukeutuvan kotioloissa naistenvaatteisiin, mutta muita yksityiselämän paljastuksilla kiristänyt johtaja olisi tuskin itse asettautunut kiristyksen uhan alle.

Hitlerillä väitettiin puolestaan olevan vain yksi kives, vaikka hänen henkilääkärinsä on kieltänyt tämän olevan totta. Historiallista merkittävyyttä tiedolla tuskin edes on, mutta usein intiimiin elämään liittyvät asiat jäävät juuri kummittelemaan väärinä faktoina historiaan.

Historiantutkimuksen kannalta oma aikamme lienee tulevaisuudessa haastava. Kirjallista materiaalia on vaikka kuinka internetin myötä ja historiallisten totuuksien haaviminen entistäkin hankalampi homma. Historiaa tietenkin vääristellään aivan samoin kuin ennenkin, jos ei vielä enemmänkin, kun väärän tiedon julkituominen on entistä helpompaa.

Historia on omassa ajassammekin entistä enemmän läsnä. Historiasta kirjoitetaan paljon ja se myös myy. Kohta ihmettelen, jos joku enää edes löytää jotain uutta ja mullistavaa tietokirjoihin, kyse onkin kohta vain enää katsantokannasta ja uuden sensaatiomaisen tiedon julkistamisesta, vaikka sensaatiota ei välttämättä enää olisikaan.