Minä murhasin Kyllikki Saaren (runo)

Pohjanmaalla on jälleen helvetin kylmä yö.
Murhaaja kulkee vapaana pitkin metsiä.
Ei hänen tarvitsisi. Hän tuntee tien.
Hän vaeltaa. Pelkää. Jäävänsä kiinni.
Hän ei vielä tiedä, ettei hän jää kiinni.
Hän pelkää. Jäävänsä kiinni.
Ei pelkää sittenkään.
Hän tunsi Kyllikki Saaren.
Hän murhasi Kyllikki Saaren.
Hän tunsi metsän.
Hän tunsi tien.
Hän tunsi Kyllikin ihon.
Hän rikkoi Kyllikin ihon.
Itselleen hän ei voinut mitään.
Itseään hän ei vahingoittanut.
Hän vahingoitti Kyllikkiä.
Ei hän hirviö ole, hän ajatteli.
Se saattoi olla vahinko.
Monta kertaa hän toistaa itselleen:
Minä murhasin Kyllikki Saaren.
Kukaan ei vain kysynyt sitä häneltä.
Poliisit veivät toisia. Hän sai olla rauhassa.
Hän sai kuolla rauhassa.
Yksin muiden yksinäisten kanssa.
Mielessään alati, ja hän toisti:
Minä murhasin Kyllikki Saaren.