Mitä Kekkonen ja Mannerheim ajattelisivat, jos eläisivät... ja köyhien Pride-kulkue

Katselin Adolf Hitlerin paluusta kertovan Look Who’s Back -elokuvan, joka oli aika hyvä. Elokuvassa leikitellään ajatuksella, että Hitler palaa nykyaikaan. Adolfista tuleekin tv-julkkis ja ihmisiltä unohtuvat pahat teot, kun Adolf hauskuttaa demokratian tylsyyteen kyllästyneitä ihmisiä.

Leikittelin ajatuksella, mitä jos Mannerheim tai Kekkonen pyllähtäisivät nykyaikaan yllättäen. He lienevät ne ainoat historialliset henkilömme, jotka kaikki tunnistaisivat ulkonäöstä. Menisikö Mannerheim marssimaan Pride-kulkueeseen? Ja Kekkonen laittamaan ruokaa tv:n kokkiohjelmaan tai avautuu naistenlehdelle vaikeasta erostastaan rakastajattarestaan?

Miten nämä itsevaltaiset herrat pärjäisivät maailmassamme, jossa ei voi käskyttää muita kuin toimeentulotuen ja työttömyysturvan saajia, ja jossa pitää sietää älykköjen pilkkaamista Twitterissä? Kekkonen varmaan pommittaisi suutuspäissään Twitterissä kuin Trump valemediasta  ja poliittisista vihollisistaan yms. Mannerheim joutuisi taas katsomaan hänestä tehdyn lökäpöksymäisen kuvan mustan Mannerheim-elokuvan. Ja lukemaan homoseksuaalivihjailuja netin keskustelupalstoilta.

Kekkonen oli jo aikanaan taitava käyttämään mediaa hyväkseen, joten hän alkukangertelujen jälkeen varmasti sopisi aikaamme. Vaalivoitto olisi musertava, jos hän asettuisi ehdokkaaksi. Monethan meistä kun yhä ajattelevat, että mitä Kekkonen tästä kaikesta touhusta ajattelisi ja laittaisi asiat kuntoon.

Marski sen sijaan olisi auttamattomasti ulkona. Aatelinen upseeri voisi toimia Adolf Ehrnroothin kaltaisena maskottina, joka varoittelee silloin tällöin idän vaaroista. Hän olisi odotettu vieras erilaisiin paremman väen pippaloihin myös. Nyt Marski Kämpin terassin avajaisissa.

Mutta sitten tylysti toiseen asiaan. Tämä Pride-viikko on vuosi vuodelta megalomaanisempi homma. Nyt jopa pääministeri lähti irtopisteiden hakuun Pride-kulkueeseen. Toivottavasti jaksaa marssia, sillä olen katsellut, että Antti Rinteen kävely on aika vaivalloista.

Tämä Pride-hysteria on itse asiassa heteroiden aikaansaama, eikä seksuaalivähemmistöjen, joiden asemassa toki on yhä parannettavaa. Suurimmalle osalle homous on ok, mutta joillekin se on yhä kauhistus. Sitäkään en ymmärrä.

Mutta mielestäni alkaa olla jo hieman huvittavaakin, kun sateenkaariliput liehuvat jopa firmojen lippusaloissa. Heteroilla on jokin ihme vimma todistaa nyt, että he ovat suvaitsevaisia. Ovatko oikeasti? Se on sitten taas jälleen eri asia. Ja osa näistä heteroliputtajista ei taatusti mene Pride-kulkuetta oikeasti lähellekään.

Heitetään ajatus loppuun. Mitä jos järjestettäisiin köyhien Pride-kulkue. Sen kansoittaisivat työttömät, sairaseläkeläiset, ylivelkaantuneet ja kaikki muut yhteiskunnan kelkasta pudonneet. Tulisiko pääministeri sinne? Liputtaisiko työ- ja elinkeinoministeriö tässä kulkueessa kuten Pridessä?

No ei.

Tätä kulkuetta emme koskaan näe.