Kirja-arvostelu: Antti Tuuri - Paavo Talvelan elämä: Ristiriitaisen kenraalin mielenkiintoinen tarina
Olen pitänyt hieman taukoa sotakirjallisuuden kanssa. Yhdessä vaiheessa sotakirjoja tuli luettua melkein liikaa. Tartuin mestarikirjailija Antti Tuurin elämäkertaan jääkärikenraali Paavo Talvelasta.
Paavo Talvela oli yksi ristiriitaisimmista kenraaleistamme sota-aikana. Hänessä oli vähän panssarikenraali Pattonin kovuutta. Hän ei sietänyt perääntymistä vaan olisi pitänyt kuolla siihen paikkaan. Hän olisi teloituttanut rintamakarkureita, siinä missä muut upseerit toppuuttelivat moista.
Hän myös riitaantui alaistensa ja kollegoidensa kanssa. Mannerheimia hän palvoi ja riiteli muiden kenraalien kanssa Mannerheimin suosiosta. Miehet sitten kuolivat rintamalla valtataistelunkin takia. Vanhemmiten Talvela ilmeisesti pehmentyi ja sai kaksikin aivoinfarktia aina Tolvajärven taistelun aikana, joita hän siis talvisodassa johti. Tuosta muuten kirjoitin runonkin.
Tuuri omistaa paljon Talvela-kirjassaan tilaa Paavo Talvelan toiminnalle yhteysupseerina Saksan sodanjohdon kanssa. Ja se onkin mielenkiintoisinta osiota. Hän oli niitä harvoja suomalaisia, jotka tapasivat Adolf Hitlerin ja muuta Natsi-Saksan korkeinta johtoa. Hitlerin karisma myös teki vaikutuksen Talvelaan ainakin alussa tämän teoksen perusteella.
Talvela ei kuitenkaan ollut tuolloin monien muiden suomalaisten tavoin äärioikeistolainen ellei peräti natsi vaan ennemminkin länsimielinen, vaikka oli saanut jääkärinä koulutuksensa Saksassa. Hän kyllä flirttaili Lapuan liikkeen kanssa, mutta ei esimerkiksi lähtenyt Mäntsälän kapinaan mukaan.
Talvela oli mitä ilmeisemmin syvästi rakastunut Karin-vaimoonsa, mutta se ei estänyt tekemästä aviotonta lasta. Hän myös jätti ensimmäisestä avioliitosta syntyneen tyttärensä oman onnensa nojaan tunnetasolla, eikä tavannut tätä enää juurikaan tämän lapsuuden jälkeen.
Kirjana tämä teos on mielenkiintoinen juuri Talvelan mielenkiintoisen elämäntarinan takia. Sitä olisi ehkä voinut jaotella lyhyempii kappaleisiin näin levottomalle nykylukijalle. Itse teksti on ihan vetävää ja jaksaa kantaa.
Presidentti Urho Kekkonenkin limittyy mielenkiintoisesti Talvelan kohtaloon. Kekkosen Sylvi-vaimo oli nimittäin samaa sukua kuin Talvelan äiti. Eipä ihme että Talvela sai kenraalin arvonimen vielä vanhoilla päivillään 1960-luvulla.
Kommentit
Lähetä kommentti