Kirja-arvostelu: Leo Tolstoi - Lapsuus, poikaikä, nuoruus
Kirjailijalegenda Leo Tolstoin lapsuuden ja nuoruuden muistelmat eivät ole ainakaan liian taiteellisella nimellä pilattu. Kirjan nimi todellakin kuuluu: lapsuus, poikaikä ja nuoruus. Sisältö on kylläkin sitten jo mielenkiintoisempaa.
Tolstoin esikoisteos oli jo sen ilmestyessä kolmessa osassa 1850-luvulla suosittu teos. Ja siinä onkin imua yhä vielä 170 vuoden jälkeenkin. Tietenkin se on aikansa lapsi, mutta ikuisia ihmisyyteen liittyviä se käsittelee myös ja nämä eivät vanhennu.Tällaisia ovat rakkaus, riittämättömyyden tunne, huono itsetunto ja monet muut.
Tolstoi kärsi todellakin huonosta itsetunnosta, kuten yllättävän monet kirjailijat ovat kärsineet vuosien saatossa lapsuudessaan. Hän piti itseään rumana, eikä erityisen älykkäänä. Toisaalta hän kyllä kommentoi toistenkin ulkonäköä ja puutteita.
Puutetta Tolstoin ei tarvinnut kärsiä, sillä hän kasvoi herraskartanossa, joskin synkkiä sävyjä toi äidin kuolema varhain ja isän peliriippuvuus. Äidin kuoleman ja poissaolevan isän takia Tolstoi olikin varsin yksinäinen.
Tolstoi eli suojattua elämää, mutta hänen sisäinen maailmansa oli vireä jo lapsena. Siihen kuului ihastumisia, kotiopettajan vihaamista ja muita herrasperheiden ongelmia. Tässä vaiheessa Tolstoi ei ollut vielä saanut herätystä köyhän kansan ongelmiin. He olivat vain palvelijoita nurkissa ja naispalvelijat myös orastavan seksuaalisuuden kiinnostuksen kohteita.
Tolstoi tuntui ihastuneen myös poikatovereihinsa, mutta tuskin teini-ikäisen seksuaalisuudesta voi vetää vielä johtopäätöksiä edes biseksuaalisuudesta. Ehkä tuolloin oli tapanakin ilmaista tunteita myös poikatovereita kohtaan. En tiedä.
Ajoittain kirja on pitkäveteinen, mutta myöhempiin tiiliskiviromaaneihinsa verrattuna tämä Tolstoin teos on kyllä helppolukuinen. Henkilöhahmojakaan ei ole liikaa, kuten venäläisessä kirjallisuudessa tulee joskus olo, ettei enää tiedä, kenestä puhutaan, kun lempinimiäkin riittää yhdellä henkilöllä.
Mitään kirjallisia haaveita Tolstoi ei ole elätellyt tämän kirjan perusteella. Mielenkiintoista onkin, että hänestä sitten tuli mikä tuli. Tämä kirja päättyy Tolstoin potkuihin yliopistosta, sen jälkeen hän meni armeijaan ja tuon ajan lukuisiin sotiin, jossa hän jo käsittääkseni kirjoitti nuoruuden muistelmiaan.
Kommentit
Lähetä kommentti