Kirja-arvostelu: Colette - Cheri
Colette ei välttämättä ole kaikkein tunnetuimpia kirjailijoita ainakaan Suomessa, mutta tämä Ranskan lahja maailman kirjallisuudelle oli aikaansa edellä.
Häntä voisi nykypäivän kielellä varmastikin kutsua naisia voimaannuttavaksi hahmoksi ja feministiksi. Jo pelkästään oman yksityiselämän kiemuroiden kautta.
Cheri ilmestyi vuonna 1920 ja pohjaa kuten käsittääkseni monet Coletten teoksista pohjaavat hänen omaan elämäänsä. Colettella kun oli suhde poikapuolensa kanssa. Cheri on suomennettu kahteenkin otteeseen. Itse kuin 20 vuotta sitten ilmestyneen painoksen. Colette kirjoitti kirjalle myös jatko-osan.
Cherissä jo kypsään ikään ehtineellä kurtisaanilla Lealla on suhde noin 30 vuotta nuoremman pojan Cherin kanssa. Hän on tietenkin Lean ystävän poika. Ystävää Lea oikeasti inhoaa. Jokainen tietysti arvaa, ettei tässä hyvin käy. Eikä käykkään, mutta Cheri on valloittava romaani, joka pitää jännityksensä loppuun asti. Siihen ei välttämättä kaikki 100 vuotta vanhat kirjat pysty.
Lea on menestynyt hyvin ammatissaan, lisäksi älykkäästi kartoittanut omaisuuttaan. Hänen heikkoutenaan ovat nuoret miehet. Useimmiten hän on selviytynyt suhteistaan rakastumatta, mutta hän huomaa rakastuneensa Cheriin, johon kohdistaa sekä äidillisiä että seksuaalisia halujaan.
Kun kuulee Cherin menneen naimisiin, hän päättää lähteä tunteitaan karkuun matkalle. Myös Cherillä on aitoja tunteita Leaa kohtaan, jota hänen pyhimysmäisen kiltti nuorikkonsa ei täytä. Ei seksuaalisesti tai tunteen tasolla.
Pariskunta tapaa vielä kerran Lean palattua matkoilta, mutta jätän salaisuudeksi, mitä sitten tapahtuu. Kirja kuvaa hyvin etuoikeutettujen ja rikkaiden elämää. Heillä on ollut aikaa tuolloin pohtia rakkausseikkailujaan palvelijoiden passatessa.
Kirja on myös mainio kuvaus siitä, kuinka ikääntyminen tuhoaa pintakullan. Kun Lea tajuaa kauneutensa katoavan, tajuaa hän myös aidon rakkauden merkityksen. Että on jotain muutakin kuin oma itse.
Kommentit
Lähetä kommentti