Voi Eurooppa-parka, osa miljoona ja kaksi

Nyt on sitten saatu itäraja kiinni. Ainakin turisteilta.Tätähän persut etunenässä ajoivat populistisesta ja nykyinen mediaa ja gallupejä totteleva poliittinen johtomme lähti mukaan. Luojan kiitos pää on pysynyt kylmänä sentään rajavartijoilla.

En sitten tiedä, ratkaiseeko tuo yhtään mitään. Sen korkeintaan, että Putinin vastustajien on vaikeampi päästä maasta pois. Itärajan yrittäjät menettävät elantonsa. Miten tämä kaikki auttaa Ukrainaa, sitä en ymmärrä. Mutta eihän tätä ole ymmärtänyt enää aikoihin.

Venäjällähän sota ei tunnu olevan kovin suosittu, kun nuoret miehet kuulemma etsivät jo Tinderistä kumppania ja avioliittoa lännestä. Tavallisen venäläisen ajattelua ei tietenkään kukaan tiedä. Kukaanhan ei halua joutua sotaan, jos sen voi jotenkin välttää. 

Nythän Venäjältä ovat todennäköisesti paenneet vain varakkaat, joilla on varaa matkustaa ja elää kalliissa lännessä. Köyhät joutunevat sotaan, halusivat tai ei. Näin on käynyt kaikissa sodissa. Pakotteet eivät ole kurjistaneet  toivotulla tavalla köyhää, mutta sotaa hän ei voi paeta.

En tiedä loppuuko sotainnostus Suomessakin, jos se sota todellakin kolkuttaa ovella. Sotahan on täysin mahdollista, kun kielenkäyttö kovenee sekä idässä että lännessä. Televisioon vyörytetään vain Usa-mielisiä tutkijoita, kuten Mika Aaltola etunenässä.

No. Itse olen jo liian vanha sotimaan, eikä minusta olisi muutenkaan kuin uhrattavaksi tykinruoaksi. Sähkökriisistä joudun minäkin kärsimään, onneksi sentään asuu kerrostalossa ja kaukolämpö pelittää. Kynttilöilläkin pärjään. Minä olen elänyt "sotataloudessa" jo vuosia, nyt pääsevät muutkin nauttimaan samaa herkkua.

Poliitikot vaativatkin kansaa uhrautumaan. Eiväthän he itse uhraudu. Suomi vedettiin poliitikkojen Nato-touhulla mukaan tähän kaikkeen. Siitä olen kirjoittanut jo useasti aiemmin, joten ei siitä enempää. Poliitikot eivät koskaan uhraudu vaan köyhä kansa, joita ironista kyllä, hallitus ei tue sähkölaskuunsa millään tavoin.

Itse en kuulu mihinkään keskiluokkaiseen ja iloiseen Suomi-perheeseen muutenkaan, vaan minut on jo aikaa sitten potkittu siitä pois. En kuulu mihinkään. Minua on turha yllyttää propangandalla mihinkään Eurooppa-perheeseen. Minä en ole mitään yhteinäisyyttä ja yhteisöllisyyttä edes Suomessa tuntenut vuosiin.

Tilanne on niin mielikuvituksellinen, ettei sitä voinut ennustaa vaikka pystyikin. Lopputulosta ei vaan haluttu nähdä sen paremmin lännessä kuin idässäkään.