Kirja-arvio: Annie Ernaux - Tapaus: Naisen ankea kohtalo 1960-luvun Ranskassa

 

Pakko myöntää, että en ole ennen Tapausta lukenut Nobel-voittaja Annie Ernauxilta yhtään kirjaa. Vielä vähemmän romaania abortista. Tässä tapauksessa vielä laittomasta abortista, jonka Ernaux teki 1960-luvulla, jolloin abortti ei ollut laillinen katolisessa Ranskassa. 

Abortti on kiistelty aihe tänä päivänäkin ja vielä kiistellympi ja pakon edessä vaietumpi asia se oli 1960-luvulla. Kaikki tiesivät että niitä tapahtui, mutta niitä ei ikäänkuin ollut olemassa. 

Ernauxin pienoisromaani on yllättävän tarkkanäköinen ja analyyttinen, vaikka se on kirjoitettu lähes 40 vuotta abortin teon jälkeen. Se ei eksy aiheesta vaan on omaelämäkerrallinen teos olematta kuitenkaan mikään tunteellinen purkaus.

Voin hyvin kuvitella, miten yksinäinen olo Ernauxilla on tuolloin aborttia tehdessä ollut. Koska abortti ei ollut laillista, ei tukeakaan saanut mistään. Kaksinaismoralistinen yhteiskunta jylläsi toden teolla ja nuori ihminen jätettiin yksin.

Tukea ei saanut edes terveydenhuollosta, koska linnan ovi olisi kolahtanut lääkärille, joka olisi tehnyt abortin naiselle. Tuolloin aviottoman lapsen saanut oli myös ns. huono nainen ja lapsen isä ei tietenkään ottanut mitään vastuuta, koska ei ollut naisen kanssa naimisissa.

Sitä ehkä jäin miettimään, kun Ernaux kirjoittaa, ettei hän ole katunut tai tuntenut syyllisyyttä lainkaan tapahtumasta. Vaikea uskoa. Ja kirjoittaa myös sikiöstä oliona. No en ole aborttia kokenut, niin en osaa tietenkään eritellä tunteita, mitä abortista syntyy. 

Abortti oli tuolloin myös luokkakysymys. Ernauxin kylmäkiskoinen kohtelu abortin teon jälkeen sairaalassa loppui, kun lääkäri kuuli, että hän on opiskelija, eikä köyhä työväenluokkainen nainen. Tietenkin julmaa ironiaa on, että Ernaux pääsi sairaalaan vast,a kun sikiö oli lähdetetty puoskarin luona.

Itse abortin teonkin Ernaux kirjoittaa kliinisesti. Nykypäivänä on hurjaa ajatella, että naisen on täytynyt vaarantaa oma terveys jonkun puoskarin luona, joka tunkee putken sisälle ja sitten vain odottelemaan, koska sikiö popsahtaa ulos. 

Julmaa. Mutta maailma oli julmempi paikka ennen, siinä missä aborttia nykypäivänä pidetään miltei iloisena asiana. No. Ajatuksia tämä kirja herätti. Suosittelen lukemaan tämän kirjan sekä abortin vastustajien että kannattajien.

Kommentit

  1. Tää pitää lukea! Pidin Vuodet-teoksesta, mutta muuta en ole minäkään Ernaux'lta lukenut. Vähän ajattelin aiemmin, haluanko lukea tuosta aihepiiristä mitään, mietin kuinka kehollinen lukukokemus on ja näkeekö siitä painajaisia. Mieslukijalle nämä "ongelmat" eivät toki ole samalla tavalla "olemassa" . Hienoa kun arvioit tämän teoksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täytyy aina välillä lukea ja arvioida kirjoja mukavuusalueen ulkopuolelta.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset