Kirja-arvio: Daniel Bergman - Haavoittunut sydämeni - Elämä Bergmanien perheessä

 

Mestariohjaaja Ingmar Bergmanin poika Daniel Bergman ei kuulu niihin julkkisten lapsiin, jotka haluaisivat vain kostaa vanhemmilleen rajulla paljastuskirjalla. 

Ei Danielin kirja kuitenkaan ole heppoinen. Se on lähes romaaninkaltainen raportti hänen vaikeasta, rakkaudettomasta suhteestaan sekä isäänsä, että sodan jaloista Virosta paenneeseen pianistiäitiinsä Käbi Lareteihin. 

Molemmat vanhemmat olivat täysin omistautuneita uralleen ja kyvyttömiä rakastamaan lapsiaan. Tahtoa ehkä oli, mutta ei osaamista ja kykyä. Ingmarillahan lapsia riitti monesta eri suhteesta ja hän halusi ohjata elämäänsä ja lapsiaan kuin elokuviaan. Hän muistutti omaa hallitsevaa pappisisäänsä, jota käsittääkseni inhosi.

Kirja alkaa Danielin kuvauksella suhteestaan isäänsä, mutta loppua kohden tärkeämmäksi kasvaa hänen suhteensa äitiinsä. Vaikka Danielin välit eivät menneet koskaan poikki vanhempiinsa, ne olivat aina etäiset. Hän kasvoi lastenhoitajien kanssa, edes äiti ei kyennyt antamaan rakkautta. Danielista itsestääkin tuli tunteeton vanhempiaan kohtaan aikuisena.

Daniel yritti elokuvaohjaajaksi isänsä tavoin, mutta homma ei tuntunut omalta, varsinkin kun isä päsmäröi yhö taustalla. Hän huomasi usein ihmisten olevan kiinnostunempia hänen isästään kuin hänestä itsestään. Julkkisen lapsena ovet aukeavat helposti, mutta siihen se hyöty sitten jääkin. Kuvaavaa on, että pian Ingmarin kuoleman jälkeenkin dokumenttiryhmä oli tohkeissaan tapahtumaa ikuistamassa. 

Lopulta Daniel hakeutuu ensihoitajaksi ja löysi siitä oman alansa, kunnes... Ironista kyllä rakkaudettomuudesta kärsinyt Daniel sairastui vakavaan sydänsairauteen ja vielä MS-tautiin. Osa kirjasta onkin omistettu tälle taistelulle sairauksia vastaan ja alan ammattilaisena ilman marttyyrileimaa. Myös kuvaukset ensihoitajan työstä ovat rautaa.

Daniel Bergmanin kirja on ehdottomasta luettavan arvoinen. Paljas ja raakakin kuvaus, varsinkin äitikuvausten suhteen. Äiti ei edes kuoleman edessä kyennyt normaaliin tunne-elämään. Isä jää ehkä etäiseksi jopa kirjassa, saattaa olla tarkoituksella.

Traumoilla on paha tapa siirtyä eteenpäin sukupolvelta toiselle kuten Bergmanien perheessä. Daniel näyttää kuitenkin nyt olevan sinut itsensä kanssa ja luoneen terveen suhteen omaan tyrräreensä, vaikka kaikki muut ihmissuhteet hänellä onkin epäonnistuneet.