Kirja-arvio: Keskusteluja kuolemansellissä -Carina Bergfeldt: Uskonmiehen uskomaton työ

 

Minua on aina kiinnostanut kuolemantuomio ilmiönä ja kuolemaantuomittujen elämä jo sinänsä. Kuolemantuomioita käyttävistä maista tietoa saa lähinnä Usasta, joten eniten alaa koskevaa kirjallisuuttakin löytyy sieltä. 

Ja Usassa kuolemantuomioita on hanakimmin jaellut Texas. Kuolemaantuomittujen kanssa työskenteli pitkään Teksasin Huntsvillessä pastori Jim Brazzil, jonka haastatteluun kirja perustuu.

Kirjalla on kyllä harvinaisen mielikuvitukseton nimi Keskusteluja kuolemansellissä. Jo ruotsinkielinen alkuperäisnimi olisi antanut osviittaa parempaan.

Mikään listaus teloitetuista ja tai opas kuolemantuomioon teos ei onneksi ole vaan syvällisempi. Brazzil on patavanhoillinen jo sairas mies, joka koki kutsumuksekseen saattaa kuolemaantuomiotut viimeiselle matkalleen, joskus jopa melkein kädestä pitäen. Kosketus kun sekin on kuolemantuomituille harvinaista vähänkään inhimillisellä otteella. 

Ja tähän huutoon kuolemantuomion karuudesta kirja kyllä vastaa. Tuskin kenenkään mielestä kuolemantuomio voi kaunista ollakaan. Se ei tuo takaisin murhaajan uhreja, itse asiassa kuolemantuomio on monelle murhaajalle helpotus verrattuna elämään vankilassa loppuikänsä. 

Kirja avaa murhamiesten viimeisiä hetkiä niin hyvin, kun Brazzil salassapitovelvollisuudeltaan kertoo. Moni tuli uskoon. Piikkiä odotellessa Jumala tulee monelle viimeistään mieleen. Brazzil väistelee hyvin kuitenkin kysymykset kuolemantuomioiden oikeutuksesta. Eikä politiikka hänelle kuulukkaan. 

Kirjan kirjoittaja Carina Bergfeldt on puolestaan feministitoimittaja isäongelmineen, joten tässä haastattelukirjassa syntyy ajoittain herkullista erilaisten maailmankuvien törmäystä. Minusta toimittaja vaan tyrkyttää liikaa omaa maailmaansa, kun kyse pitäisi olla Brazzilin haastattelusta. Mutta näinhän toimittajat nykyään toimivat.

Brazzilin usko tuntuu aidolta, sen verran paljon hän ruoskii itseään esimerkiksi avioerostaan. Ja tarvitaan tietynlaista ihmistä, joka jaksaa uskoa anteeksiantoon ja tavata toinen toistaan pahempia murhamiehiä heidän viimeisillä hetkillään.

Teksasissa uhrien omaisten on mahdollista nähdä rakkaansa murhaajan teloitus. Heidän mielestään myrkkypiikki päästää liian helpolla. Itse en ymmärrä, miten kostomurha, jota kuolemantuomio on toisi enää ketään takaisin. Kirja kuitenkin paljastaa, että jotkut omaiset kykenevät jonkinlaiseen anteeksiantoon. Suurin osa jää valitettavasti murheeseensa, kun taas murhaaja pois tästä maailmasta.