Kiire

Viime aikoina minua on vaivannut kova kiire, niin etten ole blogiakaan ehtinyt kirjoittaa. Eikä kiire johdu joulusta. Tai no tavallaan... Ennen joulua on uskomaton määrä erilaisia joulunalustilaisuuksia niin että hirvittää. Jos jouluna lihoaa, olen ehtinyt tekemään sitä jo hyvän aikaa ennen.

Minusta on äärimmäisen hauskaa, että kiirettä pidetään nykyään meriittinä. Yleisin tervehdys alkaa olla, "olenpa minä väsynyt", "on niin kiire" ja "olin eilen seitsemään asti töissä". Minusta tuollainen on kaikkea muuta kuin ansion aihetta. Itsekin olen lausunut kaikki nämä lauseet, mutta vain ikävästä pakosta.

Sillä: Kiire tuhoaa luovuutta, kiire vie lopunkin tehokkuuden ja kiire vie mielekkyyden oikeastaan kaikesta toiminnasta. Ei siinä mielestäni mitään kehuttavaa ole.

Useimmiten kiireiset ihmiset kahmivat itselleen liikaa tekemistä vapaa-ajallekin. Niin minäkin. Nauttiikohan sitä kiireestä jollain sairaalla tavalla kuitenkin.

Olen aina muistellut kaiholla niitä aikoja kun ei ollut kiire. Mutta silloin sitä taas ahdistui, kun mitään ei tapahdu. Taidan alkaa muistuttamaan etsivä Monkilta enemmän päivä päivältä.

Huomenna alkaa viikonloppu ja onneksi en ole sopinut mitään muuta kuin tapaavani vanhempani. Ystävät ja sukulaiset ovat siitä hyviä, että heille merkitset muutakin kuin työkonetta ja työminää.