Suomalaisuuden ikoni Nikkari

Suomalaisuuden ikoneja näyttää nyt siirtyvän ajasta ikuisuuteen. Ensin meni Juice ja nyt Esko Nikkari.

Esko Nikkari edusti minulle sellaista suomalaista miestä, joka on katoamassa äänekkäiden ja taustahälyn ajan tieltä. Nikkari edusti hiljaista, mutta pieneillä eleillä paljon antavaa näyttelijää. Suomalaista perusmiestä. Samantyyppisiä näyttelijöitä on oikeastaan jäljellä enää Sulevi Peltola.

Esko Nikkari ei ollut mikään tähdenlento, vaan nousi huipulle astettain ja verrattain vanhana. Mutta tekikin töitä sen enemmän ja viime aikoina melkein jokaiselle suomalaiselle huippuohjaajalle. Nikkari oli niin suomalainen hahmo, että olisi vaikea ollut kuvitellakaan häntä Hollywoodiin tai muualle suuren maailman markkinoille.

Nikkari näytti myös sen, että hyviä rooleja saadakseen ei tarvitse olla mikään ensirakastaja, vaan että aitoudellakin voi päästä pitkälle. Vaikka en Eskoa tuntenutkaan muuten kun television ja elokuvien kautta, on vaikea kuvitella hänessä mitään teennäistä. Ja näyttelijät ovat sentään aina näyttelijöitä.

Nikkari näytteli varsin moniskaalaisesti: Pekko-hömpistä Kaurismäen elokuviin. Ja aina tunnistettavasti omalla tyylillään ikäänkuin suuren maailman denirot ja pacinot. Tosin Suomeen sopivassa paketissa. Esko oli yhtä helppo kuvitella tanssilavan juureen kossuhuikkia ottamaan kuin Kaurismäen elokuvaan elämänviisaksi vahtimestariksi sellaiseen pian katoavaan klassiseen kapakkaan.