Kaatunutta jättiä on helppo potkia

Eilen tuli televisiosta erinomainen dokumentti Tsernobylin ydinvoimalan tuhosta. Voimalan tuhoon kulminoitui Neuvostoliiton pitkä alamäki. Tuho näytti toteen myös syyt Neuvostoliitonkin tuhoon. Avoimuuden puutteen ja salailun, sekä kehnon yhteistoiminnan, vaikka se kai neuvostovaltion perimmäinen idea oli. Dokumentti olisi minusta suositeltava katsottava niille henkilöille, jotka väittävät suomalaisen ydinvoiman olevan ainoastaan turvallista ja ongelmien olevan vain Venäjällä.

Dokumentti paljasti myös neuvostokansan paremman puolen.Yksittäisten ihmisten henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden. Moni tuhojen raivaaja meni tuhon sekaan tietäen varmasti alitajuisesti kuolevansa tai ainakin vakavasti sairastuvansa. Viranomaiset eivät tietenkään kertoneet raivaustöiden vaarallisuudesta näille miehille, joille kävi kuten sotaveteraaneillekin on tavannut käydä. Heidät unohdettiin mitaleiden jaon jälkeen ja nyt he tekevät hidasta kuolemaa.

Neuvostoliitosta on loppunsa jälkeen tehty yleinen sylkykuppi. Totuuden nimissä täytyy sanoa, että lukuisten ja valtavien ongelmien lisäksi maassa oli sen parhaimmassa vaiheessa hyvääkin. Harvalle on ilmainen terveydenhuolto ja koulutus arkipäivää nykypäivänäkään. Suomessahan järjestelmä on siitä puolivälistä.

Itsestään selvä tulevaisuus osaltaan tuhosi Neuvostoliiton, ihminen, jolla ei ole yhteiskunnan tavoitteiden lisäksi henkilökohtaisia tavoitteita elämässään, on harvemmin tuottava. Neuvostoliittoon syntyi eliitti siinä missä kapitalistisiinkin maihin, joten kaikki eivät loppupeleissä olleet edes tasa-arvoisia. Harmi, ettei Gorbatsoville annettu tarpeeksi aikaa maansa muuttamiseen, vaan päinvastoin hän vain nopeutti tuhoa, koska järjestelmän mädännäisyys lopulta paljastui.

Teini-iästä on jäänyt mieleeni Neuvostoliiton polkumyynti, itsekin olen pakolliset koppalakkini ja Leninin kuvani Mustamäen torilta ostanut. Tuota aikaa ajattelee näin jälkeenpäin kaatuneen jätin halveksuntana. Vähän sellaisella pelonsekaisella raivolla Suomessa Neuvostoliittoa sen kuoleman jälkeen nuijittiin ja nuijitaan Venäjää yhä Neuvostoliiton perillisenä. Samanlaisen kohtalon ovat kokeneet niin Kekkonen, Ahti Karjalainen kuin muukin Neuvostoliiton aikaan liitettävä.

Moni minua tuntematon on varmaan pohtinut omaa poliittista kantaani, kun on politiikka-blogejani lukenut. Paljastettakoon se nyt. Teininä minua kiehtoi Neuvostoliitto ja myös Kuuba suuresti. Kuubassa minua kiehtoi aidosti kansasta lähtenyt vallankumous ja kukapa poliittisesti tietoinen nuori ei olisi Che Guevaraakaan joskus ihaillut.Nyt tosin Kuubakin on osoittautunut rampautuneeksi, kun rahavirta Neuvostoliitosta loppui. Syyttää tosin voi Usan järjetöntä kylmän sodan aikaista kauppasaartoakin, jota ei ole yhtään järjellistä syytä jatkaa.

Olin siis yhdessä vaiheessa hyvinkin vasemmalla, joka tuli vähän jo äidinmaidosta. Nyttemmin olen asettautunut viherpunaiseksi persoonaksi.