Kilpaillaan sairauksista

Kun tässä itsekin kärsii orastavasta syysflunssasta on hyvä pohtia sairauksia, terveyttä ja kaikkea siltä väliltä. Ko. aiheethan ovat kansan että median suosikkiaiheita, miksei siis minunkin tällä kertaa.

Terveys on siitä mielenkiintoinen asia, että se kiinnostaa kaikkia, paitsi niitä keiden sen pitäisi kiinnostaa. Ne keiden terveys oikeasti rapistuu, siitä viis mitään veisaavat. Sairauksilla pelottelu tehoaakin niihin, jotka ovat perusterveitä. Terveysvalistus on aika haastavaa tänä päivänä, kun potilaatkin kävelevät lääkärin vastaanotolle netistä tulostamansa sairausdiagnoosin kanssa ja vaativat lääkäriä olemaan kanssansa samaa mieltä. Omasta mielestäni paras keino kansanvalistukseen alkaa olla henkilökohtainen kontakti ihmisten kanssa. Menneiden päivien kansanvalistuskampanjat eivät tahdo purra niihin joihin niiden pitäisi purra.

Jos töissäkin sosiaali- ja terveysalan tiedottajana ajattelee, niin eniten palautetta kuntalaisilta tulee terveyspalveluista, sosiaalipuoli jää aina kauas päivähoitoa lukuunottamatta. Mikä sinänsä on mielenkiintoista, kun kunnissa päivähoito toimii yleensä parhaiten. Terveyspalvelut ovat yksinkertaisesti niin lähellä ihmistä ja kaikilla on kokemuksia niistä. Mutta ei ole helppoa soster-alan työntekijöilläkään. Päivystyksissä saadaan painia potilaiden kanssa ja kuunnella huorittelua ja homottelua. Päivystyksistä löytyy kansa pienoiskoossa.

Hiljattain julkaistiin muuten mielenkiintoinen tutkimus. Sen mukaan terveydenhoitohenkilökunta suhtautuu yliolkaisemmin naisten tullessa vastaanotolle. Sinänsä mielenkiintoista. Lääkäritkin kun ovat naisvaltainen ala, eivätkä usko kanssasisariensa sairauksia todeksi. Johtuisiko siitä tuokin asia, että miehet lähtevät kai vieläkin lääkäriin joko pää kainalossa tai ambulanssilla. Lääkärissähän käy paljon juttuseuraa kaipaaviakin, mutta tuskin nyt kaikki naiset sellaisiakaan ovat. Totta on ainakin se, että tietyn iän jälkeen sairaudet taitavat alkaa olla se pääasiallisin keskustelunaihe, mistä nyt kolottaa ja kuinka sekään lääkäri ei kuunnellut. Mistään suomalainen ei ole niin intohimoinen kun kiistellessään toisen kanssa kenellä kolottavimmat vaivat. Ainoastaan kilpaillaan sen lisäksi, että kummallako on ollut kovempi elämä.

Vallalla on tällä hetkellä mielenkiintoinen kansanvalistusmuoto. Nimittäin pelottelu ja uhkailu. Tupakka-askeihin ja viinipulloihin pitäisi saada groteskeja kuvia. Aivan turhaa, sillä tupakoitsijat ja juopot jos  ketkä tietävät, mitä ko. nautintoaineet heille tekevät. Pelottelu on siinä vaiheessa jo liian myöhäistä.

Erityisesti iltapäivälehdistö ja televisio ovat erikoistuneet sairauksilla ja epidemiolla herkutteluun. Kummankaan aamu-tv:n kanavia on vaikea avata, ettei siellä olisi Loka Laitisen sanoin "päivystävää dosenttia" opettamassa meitä elämään oikein ja pelottelemassa mitä kauheimmilla kohtaloilla. Kaikista ylivedetyin hysteria oli lintuinfluenssalla pelottelu. Todellinen tartuntariski oli/on Suomessa olematon, mutta otsikoita revittiin, ikään kuin taivaalta tippuisi kiinalaisia influenssakanoja. Elämmeköhän me vieläkin keski-ajan ruttoepidemioiden jälkimaininkeja kun mikä tahansa tartuntatauti saa meidät suunniltaan. Varsinkin kun suurin osa on torjuttavissa. Jotain se ainakin kertoo ihmisten tietotasosta, jos heille mitä tahansa pystytään syöttämään.

Jos jotain positiivista hakee, niin kyllä sitä kirjoitetaan oikeistakin asioista. Nimittäin ylipainosta, päihteistä ja masennuksesta, jotka oikeasti ovat suomalaisten ongelmia.

Terveydestä on tulossa myös suuri bisnes. Yksityiset terveysalan yritykset hakeutuvat pörssiin ja fuusioituvat ja pystyvät velottamaan entistä tehokkaammin resurssipulaisia kuntia. Ennustaisin, että joidenkin vuosikymmenten päästä julkinen terveydenhuolto ja yksityinen puoli kävelevät enemmän tai vähemmän rinta rinnan.

Julkisen tehtäväksi taitaa jäädä köyhien palveleminen, kun maksukykyisemmät menevät yksityiselle. Maksukykyisille/työterveyshuollon piirissä hoito lienee nopeampaa nytkin, paremmuudesta en olisi niin varma. Julkinen terveydenhuolto on hyvää, vaikka sitä haukutaankin. Ongelmana on vaihtuva henkilökunta, perinteistä lääkäri-potilas suhdetta ei oikein ehdi syntyä ja jo joissakin tapauksissa maahanmuuttajalääkäreiden osalta kielitaitokin on ongelma. Mutta suurin osa ihmisistä käy toisaalta muutoinkin harvoin lääkärissä. Hammaslääkärissä on ainakin kiva, jos siellä on vastassa tuttu ihminen.

Jotain terveysasioiden käymistilasta kertoo huuhaa-parantajien uusi esiinmarssikin. Sinänsä mielenkiintoista, kun länsimainen lääketiede on kohta nujertanut jo syövänkin ja muut ennen varmasti tappavat taudit. Jonkinlaista uskonpuutetta tieteen edessä kai ihmisillä. Ja tietysti jos diagnoosina on kuolema, niin haluaahan sitä toivoa vielä jostain, vaikka sitä ei olisikaan.

PS. Tämän päivän Hesarissa oli juttu Jari Sarasvuosta. Huomasin, että minullahan olisi toivoa yrityskonsulttina. Sarasvuon voiman sanottiin lähtevän siitä, että tämä kertoo koettelemuksistaan, katumuksestaan yms ja pistää koko persoonansa peliin. Ainakin blogissani olen riittävästi pistänyt itseni alttiiksi. Eli ei muuta kuin konsulttifirma pystyyn...

PS.PS. Samalla kun yritän taistella flunssaa vastaan yritän myös taistella, etten katsoisi Big Brotheria. Hävinnen molemmat taistelut.