Ihminen katoaa, ihmeet eivät

Jokin aika sitten netissä äänestettiin uuden ajan seitsemän ihmettä. Niinhän siinä tietenkin kävi, että riitelyksi homma meni. Ihmeen itselleen saaneita maita syytettiin lahjonnasta, lobbauksesta ja ties mistä. En edes muista, mitkä ihmeiksi valittiin. Paitsi sen Jeesus-patsaan Riossa ja komeahan se onkin.

Meille pitäisi Suomeenkin saada joku megalomaaninen muistomerkki tai vastaava. Olen hulluna neuvostorealismiin, kyllä patsaiden pitää olla isoja ja komeita, vaikka korneja olisivatkin. Kaiken maailman nykytaidehäkkyrät saavat puolestani jäädä apurahataiteilijoiden ateljeisiin. Pistettäisiin vaikka johonkin Helsingin edustan saarelle suomalainen versio Vapauden patsaasta. Meillä pitäisi olla jokin, mistä meidät tunnetaan heti. Minun "suuruudenhulluuttani" ei Sibelius-monumentit tyydytä.

No joo. Sitten vakavaksi.

Mielenkiintoista, että ihmeiksi käsitettiin rakennukset. Minusta elämä itsessään on ihmeistä suurin. Ajatelkaa nyt, miljoonista siittiösoluista juuri sinä olet ollut nopein. Kukaan ei voi väittää, että ei ole onnistunut missään elämässään. Syntymäkin on ihme. On ikävää, ettei siitä itse muista mitään, kun turvallisesta kohdusta putkahtaa sairaalalamppujen kirkkauteen. Elämän hienoja hetkiä ja ihmeitä on myös se, kun tulee tietoiseiksi omasta itsestään.  Että olen minä, enkä vain vanhempieni jatke. Siitä sitten alkaakin elämän tarkoituksen etsintä ja pohdinta, jolle ei tule koskaan loppua.

Tajuaakohan kuollessa jotain suurta elämästä. Ainakin silloin jos kuolee hiipuen tietoisena lähestyvästä kuoleman hetkestä. Sitäkään emme saa koskaan tietää, ellei sitten ole olemassa sitä toista tietoisuutta, joka ei ole riippuvainen ruumiista.

Ihmisiä ovat aina kiehtoneet ihmeet. Eikä ihme. Esimerkiksi Jeesus-myytti (en siis väitä, etteikö Jeesus olisi voinut olla todellinenkin henkilö) perustuu paljolti ihmeisiin, parantamiseen ja heräämiseen kuolleista. Ennen tieteen voittokulkua ihmeitä uskottiinkin, vaikka aina ihmeille on oma uskollinen kannattajakuntansa. Tieteen varjopuolia on ollut tietty ihmisten kyynistäminen kaikelle, kun kaikelle on tieteellinen selitys tieteen mukaan. Katolisessa maailmassa verta vuotavia Kristus-patsaita putkahtelee aina ajoittain esiin. Ja luonnonkulttuurit eivät kai muita selityksiä tunnekaan maailmankaikkeudelle.

Inhottavinta on ihmeillä rahastus, sellainen kyyninen huijaus, että saadaan vastaanottavaisilta ihmisiltä rahat pois. Mutta aina ennustajillekin sun muille ihmemaakareille tuntuu asiakkaita löytyvän. Se johtuu ihmisten tarpeesta ymmärtää, vaikka ymmärryksen avain on siinä, ettei tarvitse ymmärtää. Tarvitsee vain olla. Samoinhan ihmisiä kiinnostaa kaikki poikkeava, ulkoisesti vammautuneet friikit, poikkeukset massasta. Niitä on myös hyvä halveksia, vaikka oikeasti pelätään.

Ihmeet alkavat uskosta ja siksi kai vain ihmiset uskovat ihmeisiin. Uskoa voi uskonnon lisäksi aatteisiin tai vaikka täydelliseen itsekkyyteen. Yhteistä kaikelle on vain se, ettei mikään täytä ihmisen loppumatonta kysymysten maljaa täyteen.