Alkuviikon ajatuksia

Tänään kävin pitkästä aikaa taas parturissa. Näin vanhemmiten tukastani on tullut minulle ulkonäköni silmäterä. En tiedä, johtuuko se yhä ylemmäksi kohoavasta hiusrajasta, vai siitä, että hiukseni kiharat ovat niitä harvoja valtteja, jotka kai erottavat minut massasta. Ajattelin nyt kuitenkin vähän siistiytyä matkaakin silmälläpitäen. Joku voisi tietysti olla tukkani tyylikkyydestä eri mieltä. Kampaan nimittäin aniharvoin hiuksiani, minun mielestäni niiden täytyy saada olla vapaita. Ymmärrän kyllä, että pitkiä hiuksia voi olla vaikea kampaamatta, etteivät ne takkuunnu täysin. Joten kenenkään ei pidä loukkaantua.

Hiusmuoti on muuten mielenkiintoinen juttu. Olen aina ihmetellyt mistä hiusmuoti saa alkunsa. Kuka määrittää, mikä milloinkin on trendikästä? Sitä ihmettelen kyllä, miksi varsinkin nuoret miehet laitattavat tukkansa aina viimeisimmän trendin mukaan. Mihin on kadonnut omaperäisyys ja omantien kulkeminen. Oma tukkani on pisimmillään kasvanut olkapäille, mutta kyllästyin pitkien hiuksien vaivalloisuuteen. Kaljukin olen kerran ollut, mutta sitten kun sain kommentteja rangaistusvangin ulkonäöstä, päätin luopua siitäkin tyylistä. No, se hiuksista.

Matkakin lähenee. Tänään kävin ostamassa digikameran matkaa varten. Sain alennuksella aika hyvänkin. Onneksi vielä Canonin. Anteeksi mainostus, mutta Canon on yksinkertaisesti hyvä merkki. Ehkä tänne blogiinikin alkaa ilmestyä enemmän kuvia pikku hiljaa, kun on laitteet. Ostoslistalla olisi ainakin vielä rinkka kautta matkalaukku. Sitten kai alan olla valmis lauantain lift-offia varten. Ainakin mieliala alkaa kohenemaan, kun tietää pääsevänsä pimeydestä kohta pois. Matkaa ennen on sellainen mielenkiintoinen tunne. Ikään kuin ei olisi lähdössä mihinkään, vaikka tietää lähtevänsä. Ehkä sen ymmärtää sitten, kun lentokone lähtee lentoon. Kärsin hieman lentopelosta, joten innolla en ilmassa oloa sinänsä odota.

Huomenna koittaa sitten se harjoittelupäiväni palvelutalossa. Täytyy sitten raportoida sen päivän kokemuksista. Töissä alkaa selvästi kuhisemaan Tehyn lakkouhankin ympärillä. Toivottavasti lakkoa vai joukkoirtisanoutuminenko se nyt oli, ei tulisi. Julkisella puolella kun on muutenkin riittämätön olo, puhumattakaan sitten jos kuukausien lakko alkaa purra kaupunkien terveydenhuollossa, vaikka irtisanoutuminen ei niitä suoraan koskekaan. No joo, jos lakko alkaakin, olen silloin ainakin pois Suomen maaperältä. Joskus käy mielessä, että entäpä jos jäisinkin Italiaan. Onneksi täällä on kuitenkin ihmisiä, joissa on syytä jäädä tänne Suomeen. Syksyn masennushetkinä rakkaus tähän maahan rakoilee, mutta todennäköisesti varmaan kaipasin Suomeen jo muutaman kuukauden päästä, jos jonnekin lähtisinkin.

PS. Yksi suosikkikirjailijoistani, Norman Mailer, menehtyi tässä hiljattain jo varsin korkeassa iässä. Kannattaa lukea varsinkin Alastomat ja Kuolleet, jos ei hänen tuotantoonsa ole aiemmin tutustunut. Norman Mailer oli hyvä kirjailija, mutta myös tinkimätön yhteiskuntakriitikko, jollaista ei voi olla koskaan arvostamatta.

Ja onnea vielä kaikille iseille isyydestä. Onneksi sitäkin on alettu arvostamaan muunakin kuin perheen kurinpitäjänä. Ehkä jonain päivänä isyys tulee minunkin elämääni.