Aikamme legendat

Hesarin Nyt-liitteessä oli viime viikolla mielenkiintoinen juttu legendoista. Ekana tulee legendoista jostain syystä mieleen se vanha Grandi-mehumainos, jossa hoettiin aikamme legenda Kari Grandi, samaan aikaan kun se piti jalkaa tiikerin päällä kuin Putin konsanaan. Ja alkaahan tänään taas wanna-be legendakoneohjelma Idols. Vaikka legendojahan ei koskaan tehdä, ne syntyvät.

Mutta vakavasti ottaen legenda on kiehtova käsite. Sehän voi tarkoittaa legendaksi kohonnutta ihmistä tai vaikka pelkkää tarinaa, joka on tarpeeksi sitkeä ja kiehtova säilyäkseen elossa, vaikka kaikki tietäisivät, ettei tarina olisi edes totta.

Moni kaihoaa legendaksi, mutta harva siihen pääsee. On jopa ihmisiä, jotka siihen sitkeästi ja tietoisesti pyrkivät. Sitä saavuttamatta. Legenda valitsee omansa omilla mielivaltaisilla periaatteillaan. Kyse voi olla pelkästä sattumastakin. Jos jotain yhdistävää tekijää legendoille hakee, se on omanlaisensa aitous. Teeskentely kyllä havaitaan aina. Ihmisillä on myös tarve luoda legendoja, ne tuovat elämän pysyvyyttä ja taikaa, joka ei ole riippuvainen ajasta ja nykyhetkestä.

Uskoisin, että monella taiteilijalla ainakin siintää kaihoisena haaveena haave legendan maineesta. Mutta sitten on taas ihmisiä, joista tulee legendoja tahtomattaan. He vain ajautuvat legendoiksi, kun ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kuten jo arvuuttelin, taiteessa vilisee legendoja. Vanha myyttihän on se kärsivän taiteilijan osa ja myöhempi legendan maine. Vaikkapa Van Gogh. Toinen varma keino on kuolla nuorena tai rällästää viimeistä päivää. Epävakaisemman taiteilijaluonteen on myös helppo luoda itsestään suusta suuhun kulkevia legendaarisia tarinoita. Koskaan ei ole haitaksi tarinat syntymään tai kuolemaan liittyen taiteilijallekaan.

Rock-maailma sekä elokuva-maailma perustuvat legendoille. Näissä maailmoissa ei tarvitse edes itse yksinään yrittää legendaksi. PR-koneisto kyllä tukee tarvittaessa syöttäen tarinoita, joissa ei ole puoliksikaan totta. Muuten rock-maailmaa koskevat samat säännöt, kuten muissakin taiteilijalegendagenreissä. Elokuva-maailmassa säilyt vieläpä ikuisesti nuorena ja kauniina filmillä.

Tilanteen legendoja ovat puolestaan sotasankarit. Nuo myyttiset sankarilegendat, jotka nousevat tuntemattomuudesta kansakunnan sortumisen hetkellä. Tai kansakunnan vapauttajat ja luojat. Esimerkiksi George Washington. Urheus ja päättäväisyys auttavat kovasti legendaksi pääsyä. Mielummin esteiden täytyy olla ensiksi jopa ylitse pääsemättömät.

Vähän vastaavia kansakunnan pelastajia ovat urheilijat, jotka nousevat tuntemattomuudesta kansakunnan maineen pelastajiksi kisoissa. Varsinkin jalkapallon mm-kisoissa heitä tuntuu tupsahtelevan esiin aina ajoittain vaihtopenkeiltä. Urheilijankaan legendan hohtoa ei himmennä vähemmän tasainen loppuelämä urheilu-uran jälkeen.

Legendojenkaan elämä ei ole ihailusta ja palvonnasta huolimatta helppoa. Kun lähtö korkeimpaan legendojen paikkaan on tullut kaivetaan heistäkin törkyä esiin. Usan kansakunnan isät paljastuivat orjanomistajiksi ja Urkkikin jyrmyytti kaikkea liikkuvaa. Poliittisen legendan kuolemanjälkeinen tutkinta on usein kaikkein kriittisintä.

Mutta voidaan se legendan kaapu riistää jo eläissään, jos satut kärähtämään dopingista tai jatkat rock-uraasi kehäraakkina kuunnellen huutoja toiveesta sen toisen hittibiisisi esittämisestä.

Loppujen lopuksi legendat ovat kansan armoilla legenda-perinteen mukaisesti. Legenda Veikko Vennamon sanoin: Kyllä kansa tietää. Jo varmaan kivikaudeilla kerrottiin tarinoita urheimmista mammutinmetsästäjistä. Leirinuotiolla he unohtuivat yhtä nopeasti kuin lehtien palstoillakin, mikäli legendan edellytykset eivät täyttyneet tai haalistuivat liian nopeasti.

PS.Ennen kunnallisvaaleja on aina tapana kirjoittaa kunnan työntekijöistä, jotka uhkaavat muka valtuustoissa demokratian toteutumista. Tuskin kunnan työntekijät ovat sen enempää aina työantajaansa tyytyväisiä kuin yksityisen sektorinkaan. Luulisi, että heillä, jos keillä, olisi suurin motivaatio kehittää työnantajansa toimintaa. Suurin ongelma lienee se, että kunnan työntekijää ei välttämättä kunnan työntekijöiden kannalta ajatella poliittisesti vakavasti otettavana päätöksentekijänä kollegojen taholta. Se saattaa viedä vaikutusvaltaa.

Itse kokisin suurempana uhkana poliittiset virkanimitykset sekä selkeän suorilla vaaleilla valitun johtajan puutteen, joka on suoraan arkipäivän johtajana vastuussa äänestäjilleen. Kuntien yhdistämispuheilla yritetään myös viedä huomioita kuntien todelliselta haasteelta. Kuntien palvelurakenteen remontista, joka on väistämättä edessä muodossa tai toisessa. Jokainen voi päätellä, mikä se sitten voisi olla. Kunnissa kaivattaisiin myös aitoa arvokeskustelua, mikä on tarpeen ja mikä ei. Mikä on tärkeintä ja mikä ei.

Kuntavaaleista puheen ollen. Itse sain jo demarinaisilta suukon. Siis suklaa sellaisen.