Se oikea ja väärä



Eilen olin töissä poikkeuksellisesti viikonloppunakin. Hyvä niin, sillä kävin tekemässä juttua rikos- ja riita-asioiden sovittelutoiminnan 25-vuotisesta taipaleesta Vantaalla. Sovittelu alkoi Vantaalla ensimmäisenä koko maassa. Eli vaikka Vantaata mollataankin, niin kyllä Vantaa on monessa asiassa ollut edelläkävijänäkin. Vaikka joidenkin mielestä ainoa hyvä Vantaa on Helsinkiin ja Espooseen liitetty Vantaa.

Mutta sovittelutoiminnasta tekee vielä hienomman asian se, että sovittelijat ovat vapaaehtoisia. Ihan taviksia, jotka töiden jälkeen viitisivät vielä lähteä toisten riitoja ratkomaan. Alkunsa sovittelu on saanut Usassa, vaikka sitä ajoittain on vaikea uskoakin. Joskus tosin muistan nähneeni dokkarin, jossa murhaajat joutuivat kohtaamaan uhrinsa omaisia usalaisessa vankilassa. Se vasta koskettavaa olikin.

Yhteiskunta perustuu paljolti rangaistuksille ja voitolle. Silti tilaisuudessa puhunut Pirkko Lahti sanoi, että 2000-luku tulee olemaan erilaisten sovitteluammattien aikakautta. Kuten asianajajat, psykogit. Elämme aikaa, joka perustuu sopimuksille, mutta silti jatkuvasti riidellään. Sovittelun ammattilaisille riittää töitä. Ja tärkeintä on voittaa riita. Neuvotteluista palataan sanoten, että me voitimme tämän sopimuksen. Aina on ilmoitettava, että sen hitusen saimme enemmän, mitä olisimme toivoneet. Miten olisi yhteinen tavoite?

Tietysti teoista ja rikoksista täytyy saada rangaistuskin. Muutenhan ihmiset tekisivät niin kuin haluaisivat ja eläisimme ennemmin tai myöhemmin vahvimpien anarkiassa, niin kuin maailmanhistoria ajoittain osoittaa. Mikään teko ei vain ratkea pelkällä rankaisulla. Edes kuolemanrangaistuksella, joka rankaisukeinona vieläpä on täysin hyödytön. Sillä se edes ei aiheuta suurinta tuskaa tekijälle. Mikä sen pohjimmainen tarkoitus kai sen säätäjien mielestä on. Sillä useimmissa pahimmissakin pahointekijöissä asuu sisäinen rangaitsija ja kun aikaa ajatella vankilassa on, niin ennemmin tai myöhemmin sisäinen helvetti. Uskoisin että sisimmässään hekin hakevat sopua ja rauhaa. Edes itsensä kanssa.

Ihmiset hakevat mielenrauhaa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan eniten ihmisiä kalvaa asiat, jossa heitä on kohdeltu väärin. Jos he pääsisivät sopuun itsensä kanssa, he voisivat paremmin. Katkeruus lähtee usein väärinkohdelluksi tulemisen kokemuksesta. Ja väärinkohdelluksi elämässä helposti tulee. Väärinkohdelluksi tulemisen tunne tosin voi lähteä itsestään. Silti moni ihminen pilaa elämänsä katkeruudella ja pitää muita uhkana omille eduilleen.

Sovittelussa on tärkeätä myös molempien osapuolten kuuntelu. Myös pahantekijä tulee kuulluksi. Siihenhän pelkkä oikeusjärjestelmä ei riitä. Tekijälläkin on omat syynsä ja oma totuutensa. Rikollisuus peräti lisääntyy, ellei myös rikoksentekijän sisälle löydy rauhaa.

Sovittelussa tekijä myös voi ymmärtää tekonsa seuraukset, koskapa joutuu kohtaamaan ne eri tavalla silmästä silmään kuin oikeussalissa, joka perustuu pelkkää lakiin ja harvemmin ymmärrykseen tai sovitukseen sieluissa.

Tietysti kaikki eivät sovitteluun pysty. Suomessa on lukemattomia sukulaisiakin, jotka eivät ole puhuneet toisilleen vuosikymmeniin. Sovittelu edellyttääkin kaikenlaisten tunteiden hyväksymistä, anteeksiannosta vihaan asti. Jos tunteita hyväksy tai peräti tunne, on mahdotonta raunioista taloa rakentaa. Silloin vastapuolikin tuntee vihaa. Valitettavasti ajoittain loppuun asti.

Omassa elämässäni olen ajoittain ollut ehdoton ja olisin varmasti onnellisempi, jos asioita olisi voinut sovitella. Anteeksi olen antanut lähes kaikille ja kaikelle, mutta joskus tuntuu, että sitä ei ole tehty kyllä minulle. Mutta tuosta uskomuksestahan yhteiskunnan oikea ja väärä kokemukset lähtevätkin. Silti olisi hyvä ollut löytää ratkaisu, eikä jättää asioita sisäänsä. Ne kun sieltä hitaasti vain ajan avulla poistuvat. Pirkko Lahti sanoikin hyvin tilaisuudessa, että Suomessa on vimma olla joko oikeassa tai väärässä. Ja tuohon taisteluun hukkuu kaikki muu.

Samaan aikaan kun puhutaan Win Win-ajattelusta, jossa molemmat osapuolet voittavat. Mutta jokainen muistaa elämästään riitoja, jotka eivät ratkea mihinkään, koska vain toinen voi olla oikeassa. Ongelma onkin siinä, että mikä on toisen väärä, on toisen oikea. Yhteiskunnassa koetaan yksinkertaisesti mahdottomaksi, että molemmat osapuolet voisivat olla oikeassa.

PS. Yleteemalla jatkuu jälleen sarja rockin klassikkolevyjen teosta. Kannattaa katsoa tuota harvinaisen laadukasta rock-sarjaa. Tähän mennessä on kaivettu tarinoita The Doors-albumin ja John Lennon Plastic Ono Band-albumin takaa. Lennonin ko. levy on mielestäni tunnetasolla ehkä eniten minuun koskettanut levy Imaginen kanssa. Tällä hetkellä levylautasella pyörii Allman brothersien levy.

Ai niin onnittelut vielä keskikokoiselle videonoutajalle Ransulle, joka täytti juuri kolmekymmentä vuotta. Tervetuloa kerhoon Ransu. Ei se niin hirveää ole. Ransu muuten tiesi aina oikean ja väärän. Ihmisten pitäisi aikuisenakin uskoa Ransua.


Kommentit

Suositut postaukset