Hyvää tehdä hyvää

Joulun aikana tehdään hyviä tekoja tai pitäisi tehdä niin. Työpaikallakin ennen lomille jäämistä paikalliset hyväntekijäjärjestöt olivat keränneet joululahjoja lastensuojeluperheille ja muille köyhille perheille. Niitä sitten sieltä haettiin lastenkoteihin yms. paikkoihin. Ihme kyllä vanhoja lahjoja ei saanut tarkoitukseen lahjoittaa. Mihin on hävinnyt ajatus siitä, että käytettykin voi olla hyvää. Televisiossakin pyörii vaikka mitä keräystä köyhille lapsiperheille. Enkä minä hyväntekeväisyyttä vastusta. Mutta köyhiä on muissakin kuin lapsiperheissä, eivät hekään hyvyyttä pahakseen pistäisi.

Jotkut (joskus itsekin) ajattelevat, että hyväntekeväisyydellä halutaan rauhoittaa omaa omatuntoa omasta vauraudestaan. Varmaan näin joidenkin kohdalla onkin. En tiedä, onko mitään tutkimuksia tehty, ketkä lahjoittavat hyväntekeväisyyteen eniten. Epäilisin kuitenkin, että ne, jotka eivät itsekään järin varakkaita ole. Jos on oikein rikas, tuntee velvollisuudekseen myös auttaa. Jos ihminen on tarpeeksi vauras (muttei riittävän), se helposti ajattelee, että köyhyys on ihmisen oma vika.  Osittain se sitä onkin. Köyhyydestä on vain vaikea päästä eroon, sillä köyhyys on ympyrä, jossa toinen asia ruokkii toista. Itsekin olen siinä ympyrässä ollut, mutta päässyt pois.

Mieleen muistuu yksi televisio-ohjelma, jossa Ben Zyskowicz kampanjoi maahanmuuttajaehdokkaan kanssa. Nainen kysyi Beniltä, mitä mieltä ollaan leipäjonoista. Ben totesi, että ottajia on, jos leipä on ilmaista, me kannustamme töihin. Niinpä. Mutta entä jos on niin sairas, ettei töihin pysty.

Lähtökohtaisesti hyväntekeväisyysjärjestöt ovat olemassa valtion puuttuvaa tai vaillinaista tukiverkkoa varten. Joidenkin maiden sosiaalihuolto ja terveydenhuoltokin jopa perustuu hyväntekeväisyyteen. Usassa hoidetaan köyhien hampaita ja sairauksia lääkäreiden toimesta ilmaiseksi, kun muuten köyhillä ei ole itsensä hoitoon mahdollisuutta. Epäilenpä, että Suomen hammaslääkärit ja lääkärit eivät ilmaiseksi suostuisi ainakaan suomalaisia köyhiä hoitamaan. Sen verran bisnekseksi tuntuu Suomessa terveydenhuolto mennyt osinkopalkkoineen etc. Mutta jos julkisten palveluiden annetaan rapautua, elämme mekin hyväntekeväisyysyhteiskunnassa ennemmin tai myöhemmin.

Herää myös kysymys, pelastaako hyväntekeväisyys ketään tai edes auttaako se lopullisesti. Vai ruokkiiko se köyhyyttä, koska pysyy jotenkuten kasassa, ilman mahdollisuutta tai halua muutokseen. Mikä se muutos sitten onkaan. Ja saadaanko hyväntekeväisyydellä sen kohteet pidettyä omissa elämissään, ilman että he tunkeutuvat omaan elämään? Hyväntekeväisyyden kohteet pidettäisiin mielellään kaukana, tietäen, että olen nyt auttanut Afrikan kurjia ja sairaita. Paljon jyrkemmin suhtaudutaan oman maan köyhiin, syrjäytettyihin ja syrjäytyneisiin. Heidät tuomitaan helpommin, tuskin nälkää näkevälle Afrikassa näin tehdään.

Joka tapauksessa, on hyvä tehdä hyvää. Jos sen kokee oikeaksi. Sydän ja asenne ratkaisevat, niinkuin musiikkikilpailuissa sanotaan.

En ole koskaan uskonut kieltoihin yhteiskunnan ongelmat parantavana vaihtoehtona. Tupakkavastaisuus tai oikeastaan hysteria alkaa mennä jo vähemmän demokraattisen maan toimintatapoihin. Jos lasten lakupiiput kielletään, ollaan jo aika kaukana todellisuudesta. Tuntuu, että rkpläisetkin suhtautuvat ensimmäistä kertaa intohimolla johonkin, kun nuuskaa uhkaa entistä suuremmat rajoitukset. Heillä on siis muitakin tavoitteita kuin ruotsin kielen tai oikeastaan sen aseman säilyttäminen.

Ensi vuoden ensimmäinen konserttini varmistui. Toukokuussa mennään katsomaan Lynyrd Skynyrdiä.

Huomenna lähden viikoksi kiertämään Suomea jouluksi ja olen tietoyhteiskunnan ulottumattomissa. Palaan sitten ensi viikolla. Hyvää joulua kaikille. Rauhaa ja rakkauttakin.