Mitähän se tämäkin vuosi tarjoaa?

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että en ole ladannut uuteen vuoteen kovia odotuksia. Vuosi 2011 tulkoon sellaisena kuin on, tulkoon menestys tai romahdus.

Yleensä vuoden alussa olen tehnyt rätinkejä, että nyt tämä ja tämä homma täytyy tehdä, nämä vuodet kun vierivät niin perkeleen nopeasti. Jo viime vuonna sitten tein lopulta isoja muutoksia elämässäni.

Otin loparit vanhasta duunista ja löysin kuin löysinkin peräti kaksikin uutta työtä. Kummatkin ovat määräaikaisia ja nykyisen elämäntilanteeseeni se sopii. Minua ei kiinnosta rikastua, minua kiinnostaa vain se, että saan laskut maksettua ja että rahaa kenties jää johonkin hemmotteluunkin.

Työn lisäksi alkuvuonna riittää puuhaa kämpän etsinnässä (jälleen) kun vanha kämppä lähtee alta, ja uuden runokirjani parissa. Tänään sain oikolukuvedokset Bodilta. Tällä kertaa tulee sitten kunnon taitto ja kansikin. Julkaisisinko ensimmäisenä kirjani kannet, kuten Susan Ruusunen? Varmoja voitte olla, että täällä blogissani projektistani kirjoitan vielä lisää.

Kämppää etsin nyt muualtakin kuin Vantaalta. Tikkurilassa olen viihtynyt hyvin, mutta Tiksistä tuskin löytyy kämppää, ainakaan sellaista, mihin minulla olisi varaa. Jopa Helsinki, siis Itä-Helsinki saattaa kutsua, sillä asuntohakemuksia on mennyt ympäri pääkaupunkiseutua. Laitoinpa hakemuksen Järvenpäähänkin.

Perusmielialani tähän vuoteen on ihmeen hyvä, vaikka mitään varmaa ei olekaan. Elämää arvostaa kai silloin enemmän.

Minkälaista vuotta itse odotatte?

PS. En ole lukenut suomalaista nykyrunoutta kovinkaan paljon. Sain siskoltani lahjaksi Jukka Vienon Stockan kulman. Suosittelen kirjaa lämpimästi ja kiitän siskoni työkavereita kirjastossa, jotka ilmiselvästi tuntevat runoutta. Kolmesataasivuinen kirja tuntuu runokirjaksi järkäleeltä, mutta keski-ikäisen miehen haikeus väistämättömän edessä tuottaa hyvää kirjallisuutta.