Viimeinen taiteilijahauta

Kari Tapiota yritettiin ilmeisesti saada viimeiseen lepoon Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalle. Jäljellä on ilmeisesti vain yksi paikka, jota varataan jollekin taiteilijalle. Kari Tapio haudattiin uurnalehtoon Espooseen.

Samapa tuo on, mihin ihminen kuoltuaan haudataan, luulen minä. Ei kukaan siitä sinänsä sen merkittävämmäksi tai huonommaksi tulee missä hän sitten lepääkään.

Mutta viimeinen ihmisten luokittelu hautaaminen silti on. Parhaimmat paikat menevät parhaimmille ihmisille viimeisellä matkalla. Siinä missä alkoholisoitunutta toimeentulotukiasiakasta ei saattele haudaan lepoon kukaan, niin Kari Tapiota oli saattamassa satoja ihmisiä.

Mutta tämä Kari Tapion tapaus saa pohtimaan, että ei tuo taiteilijan elämä helppoa ole, jos ei kenenkään muunkaan ole. Jo eläessään taiteilijoita arvotetaan jatkuvasti. Kriitikoiden ja miksei kansankin mielestä jokin taiteilija on toista parempi. Jos lukee listaa taiteilijakukkulalle haudatuista, olisi Kari Tapio ollut huomattavasti kansan rakastamampi taiteilija, kuin moni sinne haudatuista.

Mutta taiteen arvo on muualla kuin pelkässä suosiossa. Suosioon kun vaikuttaa moni muukin asia kuin pelkkä lahjakkuus. Tunnetun taiteilijasta voi tehdä pelkkä sattumakin.

Kukahan tuo viimeinen onnellinen taiteilija on, joka saa luunsa taiteilijakukkulalle? Näin maallikkona tuon viimeisen paikan luulisi lunastavan Vesku Loirin tai Esko Salmisen, mutta ehkä joku "yllättäjä" voi nousta taistoon Suomen viimeisestä taiteilijahaudasta.