Esa muuttaa taas

Vuoden päivät olen etsiskellyt uutta kämppää. Välillä ajattelin ostaa kämpän, mutta jänistin, en oikein luota siihen, että työt jatkuisivat loputtomiin, vaikka tällä hetkellä hyvältä näyttää töiden suhteen. Ei oikein innostanut ajatus, että minulla olisi velkainen talo käsissä, joka olisi sitten pakko myydä, että saisi edes tukia.



Se tuli huomattua, että "yleishyödyllisiltä" vuokranantajilta on kohtuullisesti tienaavan sinkkumiehen mahdoton saada asuntoa. Sinkkumies taitaa muutenkin olla valtaosalle vuokranantajista kauhistus. Mielenkiintoiselta tuntuu, että maksat kunnallisveroa, mutta et saa kunnallista vuokra-asuntoa sitten millään, vaikka maksat itse vuokrasi. Edes niitä kalliimpia.



Aluksi ajattelin muuttaa maalle ja kävinkin katsomassa yhtä kämppää Siuntiossa. Se sattui vain olemaan remontissa, vaikka siitä ei ilmoituksessa mitään mainittu. Ja kun ajelin sinne, pitkä työmatka alkoi mietityttämään. Mutta jos joskus jään työttömäksi, muuta maalle, työttömänä en kaupungissa sinnittelisi.



Muita asuntoja en päässyt edes katsomaan ja välillä uskoi loppui hakemiseen niin, etten edes jaksanut hakea kämppää. Lopulta löysin tuttavan kautta kämpän Helsingin keskustasta. Eli nyt muutan elokuun alussa keskustaan.



Vähän yllättävä käänne tämä lähiöissä ikänsä asuneelta pojalta on. Ehkä tämä elämänmuutos avaa muutkin hanat. Olen omasta mielestäni ollut viimeisen vuoden jumissa monen eri asian kanssa. Jotain tarttis tehdä.