Mitä saa mainostaa ja millä tavoin?

Suomessa viranomaiset eivät ole milloinkaan niin vihattuja tai pidettyjä, kun he ovat kieltämässä jotain. Suhtautuminen riippuu siitä, onko itse asian puolesta tai vastaan.



Viime aikoina olemme seuranneet taistoa alkoholimainonnasta. Me aikuiset olemme jo lostcaseja, eikä meistä kukaan ole kiinnostunut, dokaammeko itsemme hengiltä vai emme. Mutta nuoristapa on.



Ulkomainosyhtiö JCDecaux varsinkin lähti ärhäkkäästi puolustamaan alkoholimainoksia katukuvassamme. Alkoholinvastaiset liikkeet tietysti vastasivat, että moiset täytyisi saada katukuvasta pois. Valvira puolestaan kiitti luojaansa, että nyt päästään katumainosten kimppuun, että saataisiin edes hetkeksi pois huomio kiusallisesta valelääkärijupakasta.



Minä en usko, että nuoret kittaavat pelkästään sen takia, että he näkevät kivoja ja hauskoja alkoholimainoksia. Vaikutusta sillä toki on, mutta kyllä se dokaamisinto lähtee ihan muualta. Siinä missä harjaantunut juoppo kiskoo jo sen takia, ettei muutakaan osaa tai keksi vapaa-ajalleen, nuorelle alkoholi on jännä asia.



Kännissä olet ääliö-kampanja olisi todellisuudessa purrut paremmin aikuisiin kuin nuoriin, joihin se kohdistettiin. Jokainen aikuinen häpeää (vaikka muuta väittäisi) törttöiltyään kännissä. Nuorille kännisekoilujen kertominen on tiettyihin ikävuosiin asti taas ylpeilyn aihe. 



Minulle on sinänsä sama, mainostetaanko alkoholia ja tupakkaa tai turmiollisia ruokia lainkaan. Ne yleensä löytävät ottajansa muutenkin. Jossain vaiheessa tulee vain vastaan se kysymys, että mitä sitten saa mainostaa ja millä tavoin. Seksillä myydään lähes kaikkea jäätelöistä deodorantteihin, joten jos alkoholimainos väittää, että kännissä käy flaksi, ei se erotu joukosta.



Tosin todellisuudessa kännissä harvemmin käy flaksi. Ainakaan miehellä.