Julkisuuden vihaamat

Olen monen muun turhan asian lisäksi viime päivinä pohdiskellut sitä, että mikä ihme tekee Jussi Halla-ahosta niin poikkeuksellisen persoonan, ettei kulu viikkoa, ettei mies olisi otsikoissa. Tämä kuivakkaan ellei peräti ylimielisen oloinen keski-ikää lähestyvä mies ei minusta olisi välttämättä tämän valtakunnan ykköspoliitikkojulkkis. Mitä itse olen lukenut Halla-ahon kirjoituksia hänen "kohublogissaan", ne vaikuttavat yksinkertaisesti tturhan tieteellisen tylsiltä makuuni.



Okei, Halla-aho on maahanmuuttokriittinen ja se on kirjoittanut blogiinsa maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevia kirjoituksia. Eipä tuo tänä päivänä ihmeellistä ole. Se sai tuomion ja arvosteli, että tämä on vain muutaman tuomarin mielipide. Eikö niin tee jokainen tuomion saanut? En ole kuullut vielä yhdestäkään tuomitusta, joka olisi tyytyväinen tuomioonsa, ellei tuomio ole vapauttava.



Jussi Halla-ahosta on tehnyt vihatun hänen taustansa. Halla-aho on tohtori, muttei ajattele, niinkuin sivistyneistön tulisi ajatella. Hänen mielipiteensä ovat kuin kansalta, joka ei missään tapauksessa pidä maahanmuuttopolitiikkaa onnistuneena. Mutta mikään kansanmies Halla-aho ei todellakaan ole.



Joskus aikanaan pidin Perussuomalaisten tuloa politiikkaan tervetulleena ilmiönä, oli hyvä, että poliitttisen korrektiuden lisäksi tuli  haastaja, joka puhuu, miten tykkää. Innostukseni on lopahtanut, en oikein jaksa ikuisia mediamarttyyri-juttuja, mitä lähes jokainen perussuomalainen poliitikko viljelee. Ei Perussuomalaiset voi rakentaa tulevaisuuttaan siihen, ettei media kirjoita, niinkuin he haluavat. Ei media matele muidenkaan puolueiden edessä, vaikka sitä Perussuomalaisten on vaikea uskoa. Median tehtävä kun on suhtautua kaikkiin puolueisiin kriittisesti.



Stephen Elop taas on mies, jota kaikki rakastavat vihata. Tämä valtameren takaa tuotettu teknokraatti kun on saanut epäkiitollisen tehtävän irtisanoa Nokiassa. Vähemmän fiksumpikin ymmärtää, että Nokian suuruuden päivät ovat ohitse, eivätkä ne koskaan palaa, ainakaan entisenlaisina. Kukaan ei halua menettää työtään, mutta Nokian on kutistuttava sen tason yhtiöksi, mitä se todellisuudessa tänä päivänä on.



Elop itse vaikuttaa klassiselta saneerrajalta. Silmälasipäinen, etäisenoloinen keski-ikäinen mies, jota kukaan ei rakasta rakastaa. Muistuttaa elävästi Keskustan uutta puheenjohtajaa, joka taatusti innostaa yhtä vähän kansaa kuin Elop. Jonkinlainen siivoustehtävä lienee tuon Sipiläkin osaksikin langetettu.



AKT:n ex-puheenjohtajan Timo Rädyn tapauksessa olisi toivonut edes jonkin asian paljastuvan valheeksi, mutta ei. Ukko suhmuroi sihteerilleen kämpän yms. Mies esitti sitkeästi marttyyria, mutta ei sitten loppujen lopuksi löytynyt marttyyriudelle katetta. Minun kuvaani ammattiyhdistysliikkeen nykytodellisuudesta jupakka ei yhtään parantunut.