Älä koske mun marjoihin!

Kesällä en jaksanut hirveästi uutisia seurata, mutta yksi asia jäi mieleen kun kuuntelin mökillä asuntovaunussa radiota päivien vieriessä. Viikkotolkulla sota riehui radiokansan keskuudessa ulkomaalaisista marjanpoimijoista.



Vaikka kukaan muu ei marjoja metsistä keräisi, kaunaa herätti, että ulkomaalaiset poimivat marjat, ja mitä todennäköisimmin kuitenkin jonkun suomalaisen marjakauppiaan taskuun, eivätkä omaksi hyväkseen. Palkkaa he saivat, mutta toisaalta suomalaisille palkkamarjanpoimijan työt eivät ole kelvanneet aikoihin.



Sen ymmärrän, että jos joku tunkee toisen pihamaalle marjametsään, se ärsyttää, aivan taatusti häätäisin itsekin moiset marjastajat pois, olivat ne suomalaisia tai eivät. Mutta sellaista ihmettä ei ole vielä kai tapahtunut, että marjat olisivat Suomen metsistä loppuneet. Päinvastoin, kuulemma 90 prosenttia mätänee metsiin. Tai no, jos me ihmiset emme niitä kerää, niin karhuille ne sentään maistuvat.



Marjasodassa taisi olla kyse siitä tutusta asiasta, että mitä en itse halua, et sinäkään saa. Varsinkin jos haet niitä minun mailtani. Marjanpoiminta on jokamiesoikeus ja se kiukuttaa joitakin, sillä vähän niin kai se on, että mitään yleistä oikeutta ei saisi olla. Suomi on kieltojen ja rajoitusten luvattu maa.



Mielenkiinnolla odotan, koska syttyy sienisota. Ei siihen voi kauan mennä.