Runoja volume 2010-2011

Kun en saa uusiakaan aikaiseksi, niin laitan vanhoja runojani, joita en ole vielä missään julkaissut.



Se sydän siellä syvällä on.

Se on niin pinnalla,

että sitä käytetään

alati hyväksi.

Se on siellä,

kun taivas putoaa.



--------- 



Mikähän lintujakin vaivaa?

Lentelevät päin seiniä.

Ovatko ne saaneet tarpeekseen?

Niille ei ole kerrottu,

ettei seinään kannata lyödä

pientä linnun päätään.

On vaikea uskoa,

että jokin voisi olla toisin.

Kuka niille kertoi,

että pysyisimme yhdessä

että tällä tavalla elämä ei lopu

että aikaa olisi kahden elämän verran.



----------------------------------



Kun ei kirjoiteta,

yksi jos toinenkin

katoaa

ja joku aina odottaa vuoroaan

kertoakseen samat asiat

naamallaan.



-----------------------------------



Nautit elämästäsi.

Enemmän kuin minä koskaan.

En kuole luultavasti vanhuuteen,

eikä kohdallani voi puhua tragediasta.

En ehkä koskaan saavuta mainetta,

mutta tiedän,

että minuakin ennen on eletty.



---------------------------------------



Ei niitä ennen näkynyt täällä.

Minä muistan liian monta säveltä,

joista yksikään ei ollut minun.

Minä kerron teille

ja jos haluatte, voitte kuunnella.

Minä haaveilin kerran,

taianomaiseen elämään,

kaukana Helsingin hyvä nainen.



----------------------------



Onni on uni ja kärsimys todellisuutta.

Voltaire.

Mutta mitä on uni

mikä on todellisuus.



------------------------



Häpeä, sanoi opettajani.

Olen hävennyt ja olen häväissyt.

Häpeää kertoo, että elät.

Uskaltamattomat nauravat.

Naurakoon.



---------------------------------



Sanovat, että minulle on helppo avautua.

Ei kannattaisi.

Miehet, jotka eivät pidä itsestään

ovat niitä vaarallisimpia.

Pelätkää sellaisia miehiä,

joissa ei ole pelättävää

ja luottakaa niihin miehiin,

jotka eivät ole mielestänne luotettavia.

Rehellisiä huijareita ei ole.

Sinä vähintäänkin pidät minusta.

Olen olemattomalle tärkeä.



----------------------------------



Tapasin Baddingin ja Monosen Someron hautausmaalla.

Emme paljoa jutelleet, kunhan vaihdoimme kuulumisia.

Kaivoin heidät esiin lumesta,

eikä heillä ollut mitään sitä vastaan,

sillä varjostihan rauhoittava oksasto

heidän untansa.

Minä kiitin heitä avusta

ja poistun maantielle.



---------------------------------



Työtäni tämä on.

Saavuin ihmettelemään.

Ilmaiseksi leikataan ilmaisten hiukset.

Minulle tämä on tapahtuma tapahtumien joukossa,

mutta heille iloinen, muistettava hetki,

jolloin kauneus valtaa rumennetun mielen.

Minä tapasin köyhien auttajan,

pääsin ulos.

Minä tapaan hänet vielä.



--------------------------------



Istut pimeässä huoneessa.

Tuijotat apaattisena seinään.

Odotat kuolemaa.

Ei se kuolema sinua vie.

Ei se suru sinua vie.

Sinä viet itsesi hautaan.

Muut jäävät jäljelle.

Sinä et.



------------------------



Kaksi Careliaa.

Toisessa tapasin miehen,

joka lupasi auttaa minua töihin,

joihin en halunnut.



Toinen Carelia lupasi julkaista runojani.

Halusivat vapaat kädet.

Lupasivat ilmoittaa, kun ilmoitettavaa on.



Kaikkein mieluiten eläisin

yksinäistä ja rauhallista elämää

vailla minkäänlaisia velvollisuuksia itseäni kohtaan.



--------------------------------------



Minulla oli kiire ostamaan lahjaa.

Ja jäin vahingossa junasta pois Kyrölässä.

Mitä vittua minä siellä tein,

ja mihin helvettiin minä odotin junaa.

Taloon, jossa sain asua enää kolme kuukautta.



----------------------------



Pasilan aseman liukuportaissa

näet väkisinkin

edelläsi seisoskelevan perseen.

Joskus siinä on katsottavaa, joskus ei.

Karjaa olemme karjasiltaa kulkemassa.

Tämä on aamuruuhka,

tässä sitä mennään yhdessä muiden kanssa.

Kuunnellaan toistemme puheluita

ja väistellään lehdenlukijoita,

vältellään toistemme kosketusta.

Yhdessä silti töihin mennään.

Huomenna uudestaan

kello 16 nähdään.



---------------------------------- 



Aina varisee kyynel niiltä,

jotka eivät kaipuuta pyytäneet.

Sen he saivat.

Anna Herralle se,

mitä hän sinulta pyysi.

Anna elämäsi.

Anna se kokonaan.

Kiitos kaikesta.



-------------------------



Kirkonkellot soivat

poikkeuksellisesti jo tähän aikaan.

En usko, että on muuta elämää

kuin tämä elämämme on,

vaikka pyrimme parhaaseen,

keskinkertainenkin välttäisi.

Sekin täyttää hyväksyttävyyden muodot.

Minulla ei ole muuta kerrottavaa.

Meillä on syvä, syvä suru,

joka joskus iloksi muuttuu.

Lopetan tämän nyt tähän.



-------------------------------



Bysantin muurit murua vain,

valloittaja iskee tykillä,

jota ei koskaan laukaistu.

Kerran me iloitsemme ja nauramme,

ilo kuuluu kauas.

Ei enää tuskaa tai murhetta.

Kaikki on rakkautta vain.



-------------------------------



Jää sinä tänne.

Sulje verhot.

Ei valoa tänne.

Minut on tietoisuudessa valaistu.

Armahdukseen valmis

ja jo etäännyt minusta.

On tullut aika toistaa rakkautta.

Rakastaako kukaan?

Jos rakastaa, niin miksi?



--------------------------------



------------------------------------



Niin hän kulki linjaa pitkin.

Surumielisenä, allapäin.

Niin luulin, että väsymys häntä painaa.

Riidat on riidelty,

kylmää päätöstä odotellaan.

Tie avautuu ja sulkeutuu hänen edessään.

Minun on häntä sääli.



---------------------------------



Kristus aikakauslehdessä

tuijottaa minua

surullisimmilla silmillään.

Toipilas hänessä.



---------------------------



Aina meitä näkee, vaikka ei huomattaisi.

Meitä eteenpäin toljottajia.

Me olemme niitä, joita ei ruuhkajunissa vilkuilla.

Meille ei flirttailla, meille ei rähjätä, rehennellään sentään.

Me olemme niitä,

jotka olemme kynnyksillä tiellä,

kun kiireisimmät kiirehtivät junaan.



-------------------------------------------



Cecilia oli siivonnut

hotellihuoneen minua varten.

Kiitos Cecilia.

Pari karkkia olit minulle varannut.

Makeita olivat.

Olit pessyt kylpyhuoneen peilin.

Kiitos Cecilia.

Näin siitä itseni.

Näin oli Cecilia minulle tehnyt.